Sadetta karkuun

[Chan]

Koko päivä on ollut lähes pelkkää pilvistä ilmaa ja sadekuuroja. Se oli hyvin pitkästyttävää. Mustan koiran laiskat ja väsyneet askeleet kävelevät eteenpäin sumuisessa ilmassa. Maassa on syksyisiä lehtiä, jotka rapisivat uroksen jalkojen alla. Pian sade hieman yltyy ja vesipisarat rapisevat maahan, rauhallisesti. Koiran musta, kostea turkki heilahtelee askelten jolkottavassa rytmissä, päivä oli niin sanotusti mennyt harakoille. Chan nostaa maassa roikkuvaa katsettaan ylemmäs, katsoen syvän sinisillä silmillään pilvetöntä taivasta. Sumu oli melko sakeaa, kun maasta irtosi lämpöä. Pian koira olikin perillä, lohikäärmeen kidan näköisellä luolalla. Chan jolkottaa sisään pimeään luolaan ja ravistaa turkkiaan. Ilma on kylmä, niin kuin aina syksyisin. Sellaista se syksy sattui olemaan. Akita katsoo sitten ulos hyristen, mieteliäänä. Sen toinen korva lurpatti hieman ja muutama pään karva roikkui silmien edessä sateen jäljiltä. Sade alkoi muuttua yhä rankemmaksi, onneksi tämä oli löytänyt suojaisan luolan ennen rankkasadetta, tai jopa myrskyä.

//Tervetuloa. ^^\\

[Hazul]

Hieman kauempana kävelee nuori uros Akita, Hazul. Hänkin on etsimässä sade suojaa, ja törmää luolaan. Tämä katselee hetken luolan suuntaan...Ja oli hiljaista.
Akita lähtee kävelemään luolaa kohti ja astelee sitten sisään. Vihdoinkin suojassa...
Mutta sitten Hazul haistaa jotakin...Chanin. uros kävelee syvemmälle luolaan ja tajuaa, sitten tuon uroksen.
" Chan!" Uros sanoi hymyillen ja heilauttaa märkää häntäänsä pienesti.

[Chan]

//Chan oli kylläkin luolan suulla, mutta kuvitelkaamme nyt vaikka että Hazul näki jo Chanin luolan suulla. xD\\

Akita istahtaa hiljaisena kylmälle luolan lattialle katsoen sadetta ulkona tyynesti huokaisten kerran. Sen turkista tipahtelee vesi pisaroita kiviselle luolan alustalle. Pian mustavalkea uros havahtuu nähden ruskean hahmon. " Chan!" Chan ei meinaa aluksi tunnistaa ystäväänsä, siitä oli niin pitkä aika. Kuitenkin kuullessaan Hazulin huudahduksen uros pomppaa ylös ja huudahtaa, hieman vielä epäröiden:
"Ha-Hazul?" Sen ilme kirkastuu sitten hieman kun akita astelee luolaan sisälle.
"Mitä sinä täällä teet?" Se kysyy virnistäen, kyllähän se tietenkin tiesi että Hazul tuli ilmeisesti sadetta suojaan. Chan kääntää sitten katseensa jälleen ilmeettömästi ulos.
"Taitaa tulla myrsky." Uros toteaa tyynenä, Chanista huomasi heti, että tämä oli muuttunut, aikuistunut niin sanotusti, se ei enää riehunut, niin kuin pentuna teki.

[Hazul]

// Taas minä ymmärsin väärin XD//

Hazul odottaa hetken aikaa Chanin vastausta. Uros kuulee sitten uroksen vastauksen. Chan sanoi Hazulin nimen.
" Minä vain etsin sadesuojaa. Entä sinä itse?" Akita kysyi hymyillen pienesti.
Se oli tullut Hazulille tavaksi hymyillä tutuille ja ehkä hieman vieraillekin.
Chanin mainitessa myrskystä akita naurahtaa.
" Hmm..Niin..." Akita sanoi.

[Chan]

Chan vilkaisee sivusilmällään Hazuliin, pitäen kuitenkin katseensa ulkona mellastavassa sateessa.
"No, minä vain... vain vaellan." Se mumisee itsekseen, eikä ollut edes varma kuulisiko tuo ruskeavalkoinen uros mitä tämä höpisi. Chan istuu jälleen maahan heilauttaen kosteaa häntäänsä takajalkansa viereen. Uros ei keksinyt mitään järkevää sanottavaa, joten piti suunsa kiinni ja katsoi sateeseen sulkien puolilleen silmiään. Sen toinen korva oli jo pystyssä, eikä enää lurpattanut.

[Suishô]

//Heips vain teille! ^^//

Kauempana lohikäärmeen kidan muotoisesta luolasta sateen keskellä juoksee valkea koira. Tämä vilkuilee taakseen korvat luimussa, välittämättä pätkääkään sateesta. Suishô pysähtyy paikoilleen, hengittäen raskaasti ja voimattomana. Akita oli juossut pitkän matkan kahta tummaa sutta pakoon, jotka olivat hyökänneet tämän kimppuun syyttä. Tämä huokaisee, katsoen taakseen jäänsinisillä silmillään. Koiran turkista tipahtelee maahan muutamia sadepisaroita, kunnes tämä ravistaa turkkiaan hitusen.
"Ääh! Sataa! Ei ole enää totta!" Suishô ajattelee sulkien hitusen silmiään väsyneenä pakomatkasta.
"Ne varmaan luovuttivat ja kääntyivät takaisin sinne mistä tulivatkin..." lumenvalkea akitanaaras miettii, kunnes yhtäkkiä tämä tuntee kipua niskassaan.
"Aiiih!" Suishô huudahtaa kivusta, painautuen lähemmäs maata, katsoen olkansa ylitse hyökkääjään. Sudet eivät olleet luovuttaneet.
"Ei!" koira huudahtaa mielessään, potkaisten takatassullaan suden kauemmas itsestään, lähtien juoksuun.
"Mene pois!" Suishô huutaa tummalle sudelle, kunnes kaatuu voimakkaasti paiskautuen sateen katselemaan maahan kyljelleen. Suden toveri olikin päättänyt hyökätä edestäpäin kun sen kaveri johdatti tämän suoraan ansaan.
"Eii! Auttakaa joku!" valkea akita huutaa kaikuvasti kylmän syksyisen sateen keskellä, toivoen jonkun kuulevan avunpyyntönsä. Muuten, pahimmassa tapauksessa tämä menehtyisi näiden tummien susien hampaisiin...

[Chan]

//Anteeksi, kun kirjoitan tämän Wanda. ^^'' Toivottavasti et tapa minua. ^^''\\

Chan höristää havahtuneena toista korvaansa.
"Ihan kuin... Olisin kuullut jotakin.." Se sanoo mietteliäästi ja nousee ylös kuunnellen tarkasti. "Eii! Auttakaa joku!" Koiran silmät laajenevat hieman, se katsahtaa nopeasti Hazuliin ja sitten taas sumuiseen ulkoilmaan, jossa vettä sataa kaatamalla.
"Kuulitko?" Se sanoo ja yrittää etsiä katseellaan elonmerkkiä lähistöllä olevasta metsiköstä, ei ketään. Oli myrsky tai ei, hädässä olevaa ei saanut jättää yksin. Akita vilkaisee sivusilmällään ruskeavalkeaan urokseen ja kehoittaa päättäväisesti:
"Tule!" Koira lähtee juoksemaan sateeseen. Se tuntee kun kylmät vesipisarat ryöppyävät sen turkkia vasten. Huomaamattaan tumma koira meinaa törmätä sumun takaa ilmestyneeseen, kaatuneeseen puunrunkoon, mutta saa juuri ja juuri hypättyä sen ylitse. Se jatkaa matkaansa, kunnes huomaa kolme tummaa hahmoa pusikoiden vieressä. Chan hidastaa vauhtinsa jolkotukseksi ja yrittää nähdä, tai tunnistaa kahta sutta ja koiraa rankkasateen ja sumun keskellä. Akita huomaa susien yrittävän ilmeisesti tappaa alakynnessä olevaa koiraa. Tämä kiertää koira-eläimet äänettömästi, vain lehtien rasahdellessa sen tassujen alla. Yhtäkkiä mustavalkea koira hypähtää pusikosta, yllättäen sudet täysin. Uros heittää sen ylitseen kohti puuta ja hypähtää sitten kohti toista pikimustaa sutta, joka pitää juuri koiran kaulasta kiinni hampaillaan. Akita saa otteen tuon etujalasta ja kaatuu suden mukana maahan. Se tosiaan oli kokeneempi, myös taistelemisessa. Susi kuitenkin saa tuon kaulasta kiinni ja painaa Chanin maahan vasten yrittäen tukehduttaa tätä. Nyt Hazulia tarvittaisiin.

//Kökkö ^^''\\

[Hazul]

// En tapa n__n//

Hazul juoksee Chanin perään ja huomaa suden olevan Chanin kimpussa.
Uros hyökkää suden kimppuun ja saa hyvin kiinni sen niskasta. Uros viskaa sitten suden pois Chanin kimpusta.
" Oletko kunnossa?" Tämä kysyi huolissaan.
Mutta Akita ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan huomaa yhden susista juoksevan kohti Suishôa. Uros lähtee sutta kohti, mutta susi kaataa hänet ja Hazul kaatuu maahan jalkansa päälle...
Jalkaan tulee syvä haava ja uros ei voi kävellä.
Hazulin kimppuun hyökkää monta sutta ja ne alkavat repiä tuota.

[Suishô]

Suishô katsoo hämmentyneenä kun jostakin syöksyy kaksi koiraa tätä jahdanneiden susien kimppuun. Tämä nousee ylös korvat luimussa, huomaten kuinka rusehtava akita saa haavan jalkaansa eikä sen vuoksi kykene kävelemään. Suishô paljastaa hampaansa Hazulin kimppuun käyneille susille, lähtien sitten hyökkäykseen niitä kohti. Valkea akitanaaras upottaa hampaansa erään noenharmaan suden kaulaan, paiskoen sen kauemmas maahan. Tämä tarttuu hampain kiinni toisen suden takajalkaan, riuhtoen sitä rivakasti. Ennen kuin Suishô ehtiikään reagoidakaan, jo harmaasävyinen susi upottaa veitsen terävät hampaansa koiran kaulaan. Akita päästää irti otteestaan, tuntien kuinka susi painaa tätä maata vasten, yrittäen tukehduttaa tätä.

//Pöh. Huonoa tekstiä//

[Chan]

Chan nousee ylös köhäisten ja katsahtaa Hazuliin. "Oletko kunnossa?" Uros nyökkää nopeasti ja katsahtaa sitten akitan perään, se taisi jäädä alakynteen. Mustavalkea koira hypähtää erään suden niskaan yrittäen kaataa sitä maahan, huonolla menestyksellä. Chan siirtää purressaan katsettaan hieman Suishôon, jota juuri susi puri kaulasta. Mikä tappo-into niille oli nyt iskenyt? Kolauttaneet ilmeisesti pahasti päänsä. Uros irrottaa otteensa sudesta, mutta nappaakin yllättäen sen jalasta ja kyseinen susi kaatuu maahan ulvaisten, kun sen jalka rasahtaa sijoiltaan. Enää yksi tumma koiraeläin oli enää Hazulin kimpussa, kyllä se siitä varmaankin selviäisi. Akita juoksee kohti valkeaa koiraa purevaa tummaa sutta ja nappaa sen takajalasta tiukan otteen, kiepauttaen ylitseen, niin että suden ote irtoaa Suishôsta ja se paiskautuu Chanin toiselle puolen selälleen ulvaisten, jälleen jalka taisi vääntyä pahasti sijoiltaan. Uros katsahtaa läähättäen valkoiseen akitaan ja nostaa sitten katseensa Hazuliin, varmistaakseen, että se pärjäisi sen yhden ja viimeisen suden kanssa.

[Hazul]

Hazul oli täysin puolustuskyvytön. Tämä ei kyennyt tekemään mitään.
Mutta susi oli sen verran heikko ,että se ei kyennyt repimään urosta pahemmin.
Mutta pian Hazul saa potkaistua sutta niin ,että se lähtee pakoon.
Hazul katsoo sitten Chania.
" Kiitos..." Uros sanoi ja yrittää nousta ylös, mutta ei kykene siihen.
Hazul katsoo sitten SuishÔa.'

[Suishô]

Suishô hätkähtää Chanin syöksyessä jälleen tätä purevan suden kimppuun, nousten ylös kylmähkö katse kiinni susissa.
"Mitä olen oikein tehnyt, että sain nuo perääni?". Hetkisen kuluttua sudet alkavat paeta ja häviävät sateeseen. Valkea akitanaaras katsoo hetken noiden perään, kunnes siirtää jäänsiniset silmänsä tätä auttaneisiin koiriin. Tämä kääntyy noiden puoleen, astellen hitain askelin lähemmäs Chania ja Hazulia.
"Keitä saan kiittää?" Suishô kysyy hymyillen hitusen, pysähtyen vähän matkan päähän koirista.

//Ihan surkeaa tekstiä! >x(//

[Chan]

//Eläs nyt, CF. xD\\

Chan katsoo, kun sudet häipyvät nopeasti paikalta.
"Mitä pelkureita..." Se mumisee vahingossa ääneen ja siirtää sitten katseensa Hazuliin. " Kiitos..." Tämä kuulee koiran sanovan ja luo kasvoilleen laimean hymyn.
"Mitäs tuosta." Akitauros toteaa vastaukseksi. Sade kastelee sen litimärkää turkkia ja muita paikalla olevia koiria, myös sumu leijailee ilmassa tavalliseen tapaansa. Koira kääntää päänsä sitten Suishôon hymyillen tuollekkin laimeasti, mutta kuitenkin ystävällisesti. Tämä ravistaa sitten turkkiaan puolelta toiselle, että saisi suurimmat vedet siitä irtoamaan. "Keitä saan kiittää?" Chan nostaa katseensa valkeaan akitaan. "Keitä saan kiittää?"
"Chan." Akita esittäytyy lyhyesti ja ytimekkäästi nyökäten sitten tervehdykseksi ja kiitoksen vastaanottamis -eleenä. Tämä siirtää katsettaan sitten maassa makaavaan Hazuliin.
"Tässä lähellä on luola, voimme mennä sinne suojaan sateelta." Uros sanoo vilkaisten sivusilmällään Suishôon, pitäen kuitenkin katseensa ystävässään.
"Pystytkö kävellä? Voin kyllä kantaakin." Chan lupautuu ja hymyilee sitten hieman.

[Hazul]

Hazul hymyilee pienesti maassa.
" Ja minä olen hazul." Uros sanoi.
Akita siirtää katseensa sitten vähän arasti Suishôon.
" Hauska tavata..." Uros jatkoi sitten ja yrittää taas noista ulos. Mutta ei onnistu.

[Suishô]

Suishô kuuntelee akitojen sanat hymyillen lempeästi. Tämä katsahtaa ruhestavan koiran jalkaan, jossa on haava, joka estää koiran kävelykyvyn. Tämä räpäyttää muutaman kerran jäänsinisiä silmiään, kunnes astelee lähemmäs Hazulia.
"Meidän pitää kantaa sinut luolalle.." lumenvalkea akitanaaras sanoo, katsahtaen sivusilmällä Chaniin.
"Ne voivat palata minä hetkenä hyväänsä.." koira jatkaa, siirtäen katseensa ylös, taivaaseen.
"...Ja se on totta" Suishô jatkaa lausettaan mielessään, sulkien silmiään, antaen sadepisaroiden hyväillä tämän kasvoja.
"Noniin, kannammeko hänet luollalle, Chan?" Suishô herää ajatuksistaan, siirtäen kysyvän katseensa hitaasti mustavalkeaan koiraurokseen.

//Pöh. Mitä tekstiä..--'//