|
Post by Chan on Sept 5, 2005 8:24:03 GMT -5
"Ne voivat palata minä hetkenä hyväänsä.." Musta akita havahtuu Suishôn sanoihin ja kääntää päätään kohti metsää ja heilauttaa toista korvaansa. Niin, sudet voisivat hyvinkin palata, ehkä ne olivat menneet hakemaan apujoukkoja, huomattuaan että eivät pärjää kolmea vastaan. Uros hymähtää itsekseen ja katsahtaa sitten Hazuliin. Tämä vilkaisee sitten valkeaan akitaan nyökäten sen kysymykselle. Koira astelee maassa makaavan ystävänsä vierelle, se laskee päätään rusehtavan akitan tasolle ja ottaa hellän otteen sen niskavilloista, se kiepauttaa koiran varovaisesti selkäänsä, varoen Hazulin kipeää jalkaa. Chan katsahtaa Hazuliin hymyillen pienesti ja kääntää päänsä Suishôon. "Tule." Uros tokaisee lähtien jolkottamaan kohti luolaa. Lehdet rapisevat sen jalkojen alla ja sade piiskaa maata. Pian Chan saapuukin jolkotettuaan hetken sateessa luolalle, se vilkaisee taakseen varmistaakseen, että Suishô seurasi sitä. Pian se on luolan suulla ja laksee varovaisesti Hazulin kylmälle luolan kiviselle lattialle ja huokaisee ravistaen sitten turkkiaan.
|
|
|
Post by Hazul on Sept 5, 2005 8:30:50 GMT -5
Hazul nousee varovasti ylös ja tulee nilkuttaen toista jalkaansa Chanin perässä. Matkan eteneminen oli hidasta, mutta sitten tämä pääsee luolaan. Turkin ravistelukaan ei onnistunut ja uros laskeutuu maahan. " Taisin venäyttää tassuni." Akita sanoi ja katsoi Suishôa.
|
|
Suishô
Oppipoika
?Forever my Destiny?
Posts: 26
|
Post by Suishô on Sept 5, 2005 9:27:39 GMT -5
Valkea akitanaaras katsoo kun Chan nostaa haavoittuneen ystävänsä selkäänsä, ja lähtee jolkottamaan luolaa kohti. Tämä räpäyttää kristallisia silmiään, vilkaisten taakseen metsään, kunnes kiinnittää huomionsa kylmään, piiskaavaan sateeseen. "Yäh..." koira mumisee itsekseen, tuntien kuinka tämän lumenvalkea turkki on litimärkä ja kylmä. Tämä nostaa katseensa uusiin tuttavuuksiinsa, kunnes lähtee kävelemään siroin askelin noiden perään. Luolaan saavuttuaan Suishô ravistelee turkkiaan, katsahtaen Hazuliin. "Hmm...Sinun pitää levätä.." valkea akita sanoo, vilkaisten sivusilmällä Chaniin. "Ainiin, unohdin. Olen Suishô", tämä esittäytyy hymyillen hitusen kaveruksille.
|
|
|
Post by Chan on Sept 5, 2005 12:03:26 GMT -5
Chan istahtaa ruskean akitan vierelle ja katsoo hetken sadetta ja suuntaa sitten katseensa Suishôon ja Hazuliin. Se nyökkää hiljaisena valkean akitan sanoille. "Hmm...Sinun pitää levätä.." "Niin, se on varmasti viisainta." Mustavalkea uros toteaa hymyillen hieman. Sade saattoi hieman masentaa sitä, eikä se ollut kovin puheliaalla tuulella, tosin olisihan se todella epäkohteliasta olla aivan tuppisuuna. Uros katselee ulos sateeseen, vesipisarat ropisevat maata vasten äänekkäästi. Ilma oli jo sen verran kylmää, että koiran hengitys höyrysi. Pian akita kuitenkin rikkoo hiljaisuuden. "Tulee kylmä yö." Koira puuskahtaa aivastaen sitten, mutta ei kuitenkaan kovin äänekkäästi. Koira ravistaa hieman päätään ja köhäisee virnistäen sitten hieman. Chan kääntää päätään Suishôon vilkaisten samalla Hazuliin. "Miksi nuo sudet hyökkäsivät kimppuusi?" Se kysyy kummastuneesti, muistaen vasta nyt kysyä tuota.
|
|
|
Post by Hazul on Sept 6, 2005 7:38:46 GMT -5
Hazul hymyilee Suishôlle tuttavallisesti ,vaikka tämä ei tunnekaan tuota ihan hyvin vielä. Uros on hiljaa ja kuuntelee mitä Chan kysyy naaraalta. Jep...Miksi ne sudet kävivät naaraan kimppuun olisi kiva tietää. Ehkä ne olivat nälissään tai jotain..
|
|
Suishô
Oppipoika
?Forever my Destiny?
Posts: 26
|
Post by Suishô on Sept 8, 2005 12:11:00 GMT -5
Valkea akitanaaras uppoutuu omiin ajatuksiinsa, siirtäen katseensa sateeseen. Tämä sulkee silmiään puolilleen, puhaltaen hitusen höyryä avatessaan suutaan pienesti auki. Tosiaan, oli tulossa kylmä yö. Nyt lähteminen luolasta ei olisi viisas päätös. Samassa koiran ajatukset rikkoo mustavalkean akitan kysymys: "Miksi nuo sudet hyökkäsivät kimppuusi?". Suishô havahtuu, räpäyttäen hitusen silmiään, kääntäen päänsä Chaniin ja Hazuliin. Tämä kuitenkin siirtää katseensa takaisin sateeseen, jääden tuijottamaan sitä mietteliäästi. "E...en ole varma..Ne vain hyökkäsivät...". Koira pudistaa päätään hitusen, siirtäen katseensa maahan. "En tosiaankaan tiedä", tämä sanoo, huokaisten hiljaa saaden pienehkön höyrypilven ilmaan, joka haihtuu yhtä nopeasti kun syntyikin. Valkea akitanaaras kääntyy uusien tuttavuuksiensa puoleen, nostaen toista suunpieltään silmät puolillaan auki.
//....Uhm...Tekstini oli surkeaa, myönnän. Mutta nettini ei toiminut parin päivän aikana, joten nyt on hitusen hommia ja sunmuita kiireitä, joten ne selittävät tuon tekstin laadun --'//
|
|
|
Post by Chan on Sept 8, 2005 13:57:04 GMT -5
Chan nostaa katsettaan hieman Suishôon kuunnellen sen vastauksen. "En tosiaankaan tiedä" Uros nyökkää itsekseen ja ojentaa sitten hieman ryhtiään. "Jotkut osaavat kyllä olla hyvinkin omituisia." Chan toteaa ja katsoo hetken sadetta tuumivan näköisenä ja siirtää sitten hieman katsettaan Hazuliin. Se laskeutuu vatsalleen makuulleem maahan. Se huokaisee kääntäen katseensa jälleen kohti sadetta tyynenä ja hiljaisena, silmät puolillaan, katse tyhjyyteen. Ukkonen jyrisee jossain kaukana, oli sekin varmasti lähestymässä, pienet välähdykset synnyttävät vahvoja varjoja. Uros laskee päänsä etutassujensa varaan. Se nostaa hieman sivusilmällään katsettaan valkeaan akitaan.
|
|
|
Post by Hazul on Sept 9, 2005 5:42:13 GMT -5
Hazul nyökkäsi naaraalle ja sitten tuo katsoi Chania. " Niin..." Uros sanoi. " Toivotaan nyt että niitä ei tulisi enenpää." Tämä sanoi.
|
|
Suishô
Oppipoika
?Forever my Destiny?
Posts: 26
|
Post by Suishô on Sept 11, 2005 10:36:05 GMT -5
Suishô siirtää katseensa maahan, kuullen jostain kaukaa ukkosen jyrinän. Tämä huokaisee hiljaisesti, vilkaisten olkansa ylitse taakseen, luolan lähettyvillä olevaan metsikköön ja tummien suurien pilvien piirittämään taivaanrantaan. "Mikä onni minulla oli. Elleivät he olisi kuulleet minua, olisin jo..." koira sulkee silmänsä, yrittäen unohtaa ajatuksensa. Turhaan. Totta, sudet voisivat palata apujoukkoineen, tai sitten ne lähtivät ja jättivät koirat rauhaan. Kaikki olisi tässä tilanteessa mahdollista. Valkea akita menee makuulleen kosteahkoon luolan maaperälle, tuntien epämiellyttävän märän turkkinsa kylmyyden. Suishô laskee päänsä etutassujensa päälle, jäänsiniset silmät puolillaan. "Kunpa tämä sade loppuisi pian..." tämä sanoo hiljaa, heikon höyrypilven haihtuessa ilmaan.
//Olisi mukavaa saada tähän jotakin actionia x)//
|
|
|
Post by Chan on Sept 11, 2005 12:17:08 GMT -5
//Joop, no Minsku yrittää keksiä jotakin. n__~\\
Mustavalkea uros sulkee silmiään hieman puolilleen, se lipaisee äänettömästi suunpieltään, se siirtää syvän sinisillä silmillään katsettaan Suishôon, akita nyökkää tuon sanoille hiljaisena ja hymähtää. Tämä kääntyy kyljelleen ja tuntee kehossaan oudon tunteen... kuin, väreilyä? Chan henkäisee hieman hermostuneena ja pieni höyrypilvi leijailee sen suusta ilmaan, haihtuen sitten. Uros nousee vatsalleen ja nostaa päänsä ylös. Se taivuttaa korviaan hieman, yrittäen kuulostella jotakin sateen ropinan keskeltä. Tämän olo tuntui kovin epävarmalta, mutta sen katseessa näkyi selvä päättäväisyys ja uhmakkuus. Yhtäkkiä Chan nousee nopeasti pystyyn, se näkee metsästä ilmestyvän jonkin tumman hahmon, sekin pysähtyi siihen paikkaan havaitessaan yhden akitoista huomanneen sen. Nuori uros siristää hieman silmiään, eikä irrota katsettaan hahmosta sekunniksikaan, pian niitä ilmestyy lisää. Uros vetää ilkaa kirsuunsa ja sanoo kolkosti katsettaan irrottamatta tummista hahmoista. "Demoneita..." Se sihahtaa hampaidensa välista ja siirtää katsettaan sivusilmällään taakseen laskien korviaan hieman kohti selkäänsä.
|
|
|
Post by Hazul on Sept 11, 2005 12:21:03 GMT -5
Hazul sulkee hetkeksi silmänsä. Oli niin mukavaa olla siinä hiljaa. Tämä miettii jotakin hetken, kunnes Chan mainitsee Demoneita sanan. Akita nousee heikosti seisomaan. Mitä tästä nyt seuraisi? Uusi taisteluko?
|
|
Suishô
Oppipoika
?Forever my Destiny?
Posts: 26
|
Post by Suishô on Sept 11, 2005 12:29:59 GMT -5
Valkea akita hätkähtää kuullessaan mustavalkean koiran sanat. Tämä nousee nopeasti ylös, katse suunnattuna ylos sateeseen. Samassa koira tunnistaa tummat hahmot, ja kauhu valtaa tämän kehon. "Ei..." Suishô kuiskaa hiljaa, kauhistuneet kristallinsiniset silmät kiinnittyneinä noihin tummiin hahmoihin. "M...mitä me teemme?..." valkea akitanaaras kysyy värisevällä äänellä.
|
|
|
Post by Chan on Sept 11, 2005 12:48:31 GMT -5
Chan siirtää katsettaan hieman Suishôon nostaen hieman kulmiaan. Niin, mitä nämä nyt voisivat tehdä? Oli vain kaksi vaihtoehtoa, joko lähteä pakoon tai taistella, jotenkin akita mielyi viimeisimpään vaihtoehtoon ja kääntää katseensa demoneihin kauempana, päättäväinen ilme kasvoillaan. "Me taistelemme..." Se sanoo hiljaa, mutta mumisee sitten hikipisara otsallaan: "No... Ainakin minä taistelen." Uros sulkee hieman silmiään virnistäen, mutta vakavoituu sitten. Tämä astuu muutaman askeleen eteenpäin. Kauempana oli noin kahdeksan demonia, ne eivät olleet kovin mieluista katseltavaa, yhdellä oli kotkan pää ja siivet, toisella taas suuri leijonaharjas ja pitkät kynnet. Mustavalkea akita räpäyttää hieman silmiään, se ei halunnut uskoa näkemäänsä, mutta pakko se vain oli. Leijonaharjainen suuri ruskea susi lähtee juoksemaan näitä kohti. Kuin reflexinä uros jännittää lihaksensa ja lähtee juoksemaan kohti demonia, se tuijottaa päättäväisenä sen kirkkaan punaisia silmiä. Yhtäkkiä suuri susi väistää ja akita pysähtyy, se on juuri kääntymässä kohti demonia, kun tuo ottaa tämän hännästä ja heittää toiselle puolelleen. Chan lentää päin kivikkoista maata ja kömpii täristen ylös, sade piiskaa tämän tummaa turkkia. Koira murisee ja juoksee kohti demonia. Veri roiskahtaa. Mustavalkea uros raapaisi juuri toisen demonin punaisen silmän puhki ja nyt sen kuono on veren peitossa. Chan jarruttaa vauhtiaan märkää maata vasten ja kääntyy jälleen leijonaharjaista eläintä kohti uhmakkaasti sen muristessa tälle raivoissaan silmänsä puolesta.
|
|
|
Post by Hazul on Sept 11, 2005 13:16:04 GMT -5
Hazul avaa suunsa suuremmaksi kun Suishô kysyy ,että mitä he tekevät. Akita murisee ja astelee Chanin vierelle. " Minä myös." Tämä sanoo ja hyökkää yhden demonin kimppuun. Demoni oli valtava ja se oli puolisi kotka ja puoliksi käärme.
|
|
Suishô
Oppipoika
?Forever my Destiny?
Posts: 26
|
Post by Suishô on Sept 11, 2005 13:37:07 GMT -5
Valkea akitanaaras katsoo kauhusta kankeana demoneita, ja Chania, joka hyökkää erään demonin kimppuun. "Chan..." tämä kuiskaa hiljaa, kunnes hätkähtää kuullessaan rusehtavavalkean koiran sanat. Suishô kääntää päänsä nopeasti tuohon, kunnes tuo syöksyy kotkan ja käärmeen risteytyksisen demonin kimppuun. "H...Hazul!" tämä huudahtaa, katsoen demoneiden lukumäärää. "Emme voi pärjätä kaikille!" lumenvalkea koira huudahtaa ajatuksissaan, kunnes syöksyy erään suden ja koiran risteytymän kaulaan kiinni, ikään kuin refleksinä. Tämä upottaa veitsen terävät hampaansa demonin kaulaan, pyörähtäen muutaman kerran otteessaan ympäri, ja riuhtaisten palan tuon kaulasta. Viininpunaista verta roiskahtaa ja tuskaisat huudot kaikuvat piiskaavan sateen keskellä. Suishô hypähtää keveästi maahan, sylkäisten lihanpalan suustaan. Susikoirademoni tarttuu hampain kiinni akitan takajalasta, paiskoen tuon erästä puuta päin kaikilla voimillaan. Koira ei ehdi tajutakaan mitään, kun jo tuntee voimakkaan kivun koko kehossaan. Tämä tömähtää maahan kyljelleen, jäänsiniset silmät tiukasti ummessa. "H...hitto...." Suishô kuiskaa hiljaa, tuntien kuinka veri valuu tämän suunpieltä pitkin sateen kastelemaan maahan. "En voi luovuttaa nyt! Minun täytyy auttaa heitä...He pelastivat minut, nyt on minun vuoroni..."
//Yhm...Huonolaatuista tekstiä, mutta nyt läksyjen kimppuun --''//
|
|