Tämä on se päivä

[Indira]

Hiljaisuus. Lintujen hiljainen laulu kuului jostain läheltä. Intiaanikoira Indira, viimeisimmillään oleva tuleva äiti, lepäsi pensaikon katveistossa auringonvalon täplittäessä maata ja sen turkkia oksien läpi. Aamu oli täydellinen.
Naaras huokaisi kivunaaltojen vyöryessä sen yli ja loppuvan taas hetkeksi. Pian se olisi ohi.

*Aamu oli jo pitkällä kun pennut viimein lepäsivät nuoren äidin vierellä. Indira oli nuollut molemmat puhtaiksi ja todennut samalla niiden voivan hyvin. Raukea hymy kasvoillaan naaras nuolaisi nuoremman pennun poskea. Se oli poika ja sen nimi oli, kuten Amor oli halunnut, Omar. Toinen pennuista oli tyttö, Shirin nimeltään. Kumpikin oli omien vanhempiensa ja vanhempiensa vanhempien kuvajaisia. Omar kuin isänsä, Shirin kuin äitinsä.
Indira veti pennut tiukasti kylkeensä kiinni ja käänsi katseensa taivaalle.
Amor! koira ajatteli hymyillen.

[You know what to do. DB pelustaa siis sittenkin Shiriniä. =n___n=]

[Amor]

//Toivottavasti en ole liianmonessa topicissa o-o//

*Samassa melkein uros olikin paikalla.. hetken talsittuaan siipi roikkuen vierellä.. kunnes susi tunnisti hajun.. tutun..*
'Indira!?'
*Amor ajatteli tiukentaen vauhtinsa juoksuksi.. Tämä juoksi kovaa kunnes huomasi Indiran ja melkein syöksyi tuon viereen huomaten kaksi pentua.. Amor ei voinut sanoa mitään.. Uros vain hymyili.. tästä oli viimein tullut isä.. isä.. Amor oli nyt isä.. Amor vain hymyili ja nuolaisi puolisoaan käyden makuulle tämän rinnalle ja tarkkaili pentuja jotka välillä vikisivät Amor yritti epätoivoisesti olla itkemättä.. Susi nuolaisi poikaansa.. ja tämän jälkeen tytärtään hymyillen veikeästi.. tämän jälkeen nuori uros nosti päänsä kohti Indiraa ja hymyili.*
"Ikävää etten ollut paikalla mutta onneksi tulin nyt.."
*Uros sanoo hymyillen.*

[Indira]

Indira seurasi Amoria katseellaan ja pisti tämän päivänselvän liikutuksen merkille. Naaras hymyili sanomatta mitään. Se nuolaisi kertaalleen pentujen kuonoja ennen kuin puhui.
" Omar ja Shirin, kuten oli puhe. Katsokaa lapset, siinä on teidän isänne!" Inkku sanoi vikiseville pennuille hiljaa, naurahtaen rakastavasti.
Naaras katsoi puolisoaan haltioituneena.
" Ovat kauniita. Poika on sinun kuvajaisesi", intiaanikoira totesi ja kallisti päätään Omaria katsellessaan.

[Amor]

*Amor hymyilee ja nyökkää puolisonsa hellille sanoille. Amor hieroo päätään puolisoaan vasten hymyillen.*
"Ja Tytär on ilmetty äitinsä."
*Nuori uros susi sanoo hymyillen ja nuolaisee Omaria. Tämän jälkeen uros katsoo Shiriniä pieni hymyn nokare kasvoillaan.. Merirosvo katsoo Omaria.. melkein tämä saattoi nähdä Omarin jatkamassa isänsä jalanjälkiä merirosvona.. mutta entä Shirin.. tulisiko siitä intiaanikoira kuten emonsa? No pennut sen vallan päättävät. Uros katsoo Inkkua pieni hymy kasvoillaan ja laskee päätään vähän ala kuloisena.. Nuoren suden kasvoista paistoi pieni suru.*
"Ding on kadonnut kuin jäljettömiin.."
*Amor sanoo yhtäkkisesti ja katsoo Omaria.*

[Indira]

Indira kallisti päätään vakavoituen.
" Tiedän", se sanoi hiljaa, surullisesti. Se ei ollut varma, mitä Dingille oli tapahtunut, eikä se tiennyt välttämättä hyvää ettei Inkku tiennyt - näkijänä sen pitäisi tietää.
" Mutta en ole huolissani", naaras sanoi lujasti. " Hän on neuvokas koira ja tietää kyllä mitä tehdä. Hän pärjää. Varmasti pärjää.. Pentusakin pärjäävät. Kuma on sisukas, samoin San. Chandra ja Miri tosin.. he ovat nuorimpia, heihin sattuu yleensä eniten. Miten Stacie voi?"
Vaikka Indiran pitikin myöntää hieman pelkäävänsä Stacieta, se silti piti kapteenista. Sillä oli tietynlaista asennetta.

[Amor]

*Amorin silmissä kävi pilkahdus toivosta vaikka uroksen mielessä olikin melko synkkää.*
"Minä olen nyt perä mies.. Mutta.."
*Susi sanoo.*
"Ei laiva ole entisensä ilman kunnollista perämiestä.."
*Nuori susi sanoo kyyneleet silmissään.. mutta käänsi katseensa pois sillä se ei halunnut näyttää tuskaansa.. Ei mitään niistä.. mutta yhdestä asiasta Amor oli varma.. koska Gev ei voinut tappaa Amoria ja vainosi tätä se saattaisi käydä jonkun perheenjäsenen kimppuun ja se toi suurta tuskaa uroksen sieluun..*
"Indira.."
*Amor sanoo nostaen päätään raskaasti.*
"Pyydän että varot lohikäärme siipeistä puolikalloista demonia.. siitä ei seuraa hyvää.. ei sinulle eikä pennuille.."
*Uros sanoo nielaisten.. Uroksen silmistä paistoi pelko.. sama pentuinen pelko joka paistoi samana iltana kun Gev hukkui suohon.. Suden sielua kärvelsi.. Amor yritti pidätellä sitä tuskalla.. Sudesta tuntui kun hän kantaisi isoa taakkaa päällään.. liian isoa. Amor nostaa hitaasti päätään.*

[Indira]

Indira huokaisi raskaasti ja painoi poskensa Amorin kaulaa vasten.
" Kyllä me pärjäämme. Me kaikki. Tiedän, ettet haluaisi minun tuntevan tuskaasi, mutta en voi itselleni mitään. En voi sulkea ajatuksiani sinulta. En, vaikka voimani ovat heikommat kuin isoäidillä ja minun pitäisi pystyä olemaan.. 'normaali'", naaras sanoi ahdistuneena sekä Amorin että omien tunteidensa painosta. Pennut tuntuivat vaistoavan vanhempiensa tunteet kuten koirat yleensä, ja ne alkoivat vinkua yhä enemmän. Inkku nuoli niiden päitä rauhoittelevasti ja saikin ne hiljenemään.
" Minä pystyn kyllä pitämään huolen itsestäni, ja pennuista. Vien ne turvaan jos tarve vaatii. Sitä paitsi, jos niillä on ulkonäkönsä lisäksi muutakin periytynyt sukulaisiltaan, ne pärjäävät."
Indiran onnistui hymyillä hieman.
" Sinun sisukkuutesi ja rohkeutesi, jonka itsekin perit vanhemmiltasi, isoäitini viisaus.. ne tietävät mitä tehdä, kunhan kasvavat."
Naaraan katse osui tyttärensä otsalla olevaan, valkoiseen karvatupsuun ja sitä nauratti hieman.
" Taitaa tulla Sakuraan tupsunsa puolesta..." Inkku naurahti ja nuolaisi taas pennun päätä.

[Omar]

// Tunkean! 83//

Omar katsoo silmät sirillään äitiään ja sitten isäänsä inisten söpösti. Pentu heiluttaa pientä häntäänsä hymyillen. Sitten tämä tuntee kuinka Indira nuolee rauhoittelevasti pennun päätä.
Pentu vikisee ja viskoo sitten häntäänsä ja vilkuilee samalla Shiriniä.

[Amor]

[[Son hyvä XD]]

*Amor nuolaisee poikaansa hieman surullinen ilme kasvoillaan.*
"Mitä tekisit jos velipuolesi palaisi.. kaiken sen jälkeen kun näit hänen hukkuvan.. hän olisi paha.."
*Susi sanoo silmät väristen mutta hätkähtää kuullessaan Indiran sanat.*
"Mutta pennut ovat vielä niin avuttomia.. ja..ja.. en minä voi jättää teitä.."
*Amor sanoo silmät kiiluen.*

[Shirin]

[Minä myös, minä myös! (Järjestys: tän jälkeen Inkku, Omar, Amor ja sit taas Shirin.)]

Shirin haukotteli ja vinkaisi sen jälkeen. Pentu ei ollut vielä avannut kunnolla silmiään, mutta huomatessaan sen vieressä makaavan urospennun vilkuilevan sitä, se avasi ne melkein kokonaan jolloin niiden eriparisävyiset iirikset tulivat näkyviin.
Naaras vinkaisi uudestaan ja yritti mönkiä lähemmäs sitä yhtä pientä urosta kuin se itse oli. Tai pienempihän se oli, mutta Shirin ei osannut vielä arvioida sitä.

[Indira]

Inkku pudisti päätään kieltävästi.
" Ei, sinun täytyy mennä Stacien mukaan. Seuraa omaa tietäsi, Amor, se ei kulje täällä. Pieni osa sitä, tosin, mutta sinusta on tuleva jotain suurta. Et saavuta sitä jos vahdit omillaankin pärjäävää puolisoasi."
Naaras puhui rauhallisesti ja hiljaa, mutta rakastava äänensävy ei olisi jäänyt huomaamatta keneltäkään. Nuori äiti sattui vilkaisemaan juuri silloin tytärtään ja huomasi ihmeekseen sen eriparisävyiset silmät.
" Katso!" se sanoi nauraen. " Kyllä me pärjäämme jos meillä on sinun sukujuuriasi näinkin paljon mukana. Sakuran pitäisi nähdä heidät", intiaanikoira sanoi hymyillen.

[Hazul]

Omar:

Pentu käännöhtää vikisten Shirinin puoleen hymyillen. Tämä ei ymmärrä ollenkaan Indiran puhetta, joka oli asiaa!
Omar heiluttaa häntäänsä ja nostaa katseensa ylös ja alkaa ulvoa susimaisesti.
" Auuuuuuu!!" Pentu ulisee silmät kiinni.

[Amor]

*Amor hymyilee pienesti ja katsoo Omaria.. sutta oli tuossakin pojassa.. eriväriset silmät? Amor käännähti päätään Shiriniä kohti ja virnisti.*
"Olet oikeassa kulta.. "
*Susi sanoo virnistäen ja nuolaisee puolisoaan herkästi poskelle istuen parempaan asentoon.*

[Hazul]

// ööö, kenen vuoro se on?//

[Fly]

//DingBellin vuoro, Shirinillä.//