"...Veljeni muistolle..."

[Akira]

Harmaa susi makasi kirsikkapuun alla ja
kärsi sydemensä tuskista. Tuuli riepotteli puita
ja suden turkkia. Akiran mielessä näkyi hetkettäisiä
kuvia...yöstä... Sateesta... Märästä maasta... Verestä...
Ja Rakiasta... Lonely Akira hätkähti hereille
kuvitelmistaan ja pyyhkäisi ohuen kyynelvanan pois
poskeltaan. Uros kääntyi kyljelleen ja huokaisi
raskaasti. Tuppo kirsikkapuun lehtiä tippui lähistölle.
Akira vilkaisi siihen ja nousi ylös. Hän asteli varovasti
lehtien luo nappasi tupon tassuihinsa. Hän istui alas
ja tutki katseellaan lehtiä, jotka olivat hänen
tassullaan kuin raadot. Akira heitti lehdet ilmaan ja
tuuli tarttui niihin nopeasti. Lehdet leijailivat korkealla
taivaalla ja hävisivät nopeasti näkyvistä.
" Annan nuo lehdet... Veljeni muistolle..." Akira sanoo
vaipuen taas yksinäisyyteen ja astelee pää
painnuksissa pois päin.

// Kaikki ovat tervetulleet!//

[Wanderlust]

Nuori ja terve akita pentu saapuu paikalle. Wanderlust tallustelee paikalle.
Hän nuuskii maata, kunnes kuulee puhetta.
Wanderlust katsoo eteensä ja huomaa Akiran. Naaras näytti jotenkin..Jotenkin...Surulliselta.
Pentu tulee arasti Akiran luokse.
" Hei...Mikä sinulla on?" Wander kysyy arasti.

[Akira]

Akira kääntyi pentuun päin ja säikähti hieman.
Uros perääntyi ja katsoi Wanderlustia kulmiensa
alta. " Ei mikään..." Tämä sanoo ja kääntää päänsä
pois päin. Susi ei halunnut kertoa pennulle, mikä
häntä vaivasi... Tuskin narttupentua edes kiinnostaisi
hänen huolensa. " ... Ja mitä se sinulle kuuluu?"
Akira sanoo sen niin hiljaa, ettei Wanderlust voinut
kuulla.

[Hazul]

Wanderlust:

Pentu katsoi hetken aikaa Akiraa huolestuneena. Hän ei kuullut Akiran sanoja, joissa hän sanoi hiljaa ,että mitä se Wanderlustille kuuluisi.
Mutta sitä naaras ei osannut aavistaa.
" Kyllä sinä voit kertoa. Minä näen ,että sinulla on murheita, etkä voi pidätellä niitä enään kauaa sisälläsi." Pentu sanoi hieman aikuismaiseen tyyliin, vaikka oli vasta pieni pentu.

[Akira]

Uros hymähti ja kääntyi Wanderlustiin päin.
" Saan kai minä ikävöidä veljeäni... Perhettäni ja
laumaani." Tämä sanoi hieman mysteerisesti
ja lähti hieman kauemmas.
' Kai minun on joskus siitä päästävä yli... Muttei
vielä.' Akira mietti vilkaisten taakseen.

[Wanderlust]

Wanderlust kuuntelee ja juuri kun hän aikoo sanoa jotakin, Akira kääntyy ja menee kauemmas.
Naaras ei luovuta..Hän välittää Akirasta!
" Hei! Saat sinä perhettäsi ikävöidä! En ole kieltänyt!" Wander huudahti naaraan perään ja juoksee tuon perään.

[Akira]

Akira katsoo Wanderlustiin.
" Aha, vai niin... Ja miksi tunget seuraani?
Ei sinua voi minunlainen törkyinen uros kiinnostaa?!"
Susi kysyy suoraan pörhistäen rintaansa.
Taivas oli melko harmaa, ehkä kohta voisi sataakin.

[Wanderlust]

Wanderlust katsoo hämillään ja hieman loukkaantuneena Akiraa, joka kysyy suoraan tältä.
Mutta miksi hän oli niin kimmastunut? Eihän pentu ollut tehnyt mitään.
Wander katsoo sitten vähän haikeana maahan.
" Siksi koska välitän sinusta." Akita sanoi.

[Shiroga]

Akira:

Akira nuolaisee huuliaan.
" Älä jaksa...."
Se mutisee ja katsoo taivaalle
masentuneen oloisena.

//Lyhyt... O.o//

[Wanderlust]

Wanderlust on vieläkin loukkaantunut Akiralle. Vielä loukkaantuneemmaksi hän tulee kun tuo sanoo: Älä jaksa!
" No..Jos apuni ei kelpaa, niin enköhän minä sitten luovuta." Pentu sanoi vähän surullisena.

[Akira]

Akira hymähtää ja lähtee löntystämään
pois.

[Wanderlust]

Wanderlust katsoo hetken Akiraa ja murahtaa loukkaantuneena.
Pian akita katoaa ja on poissa.

// Kiitos peliseurasta //