Palatsia tutkimassa~

[Sofi]

*Aurinko paistoi ja vettä tihutti taivaalta. Pelkkä sää toi Sofille mieleen arkoja muistoja. Kävelee jonkin matkaa ja vilkaisee taivaalle. Mielikuva äidistä alkoi pikkuhiljaa hiipua Sofin mielestä ja sitä hän ei tahtonut unohtaa.*
'Minä lupasin. En koskaan unohda.'
*Ajattelee jatkaen sitten matkaansa koittean piristyä. Seura ei tekisi pahitteeksi. Jatkaa kulkua kunnes tulee palatsin eteen. Kallistaa vähän päätään.*
'Mikähän tämä on..?'
*ajattelee ja katsoo avonaista ovea. Kävelee varovaisesti sisään. Astuu pari askelta eteenpäin ja seisoo suuressa aulassa. Kaikkialla oli tyhjää. Luimistaa vähän korviaan oudolle paikalle. Jokin siinä kuitenkin kiehtoi.*

[Chandra]

*Pieni nuori uros asteleekin naaraan taakse eriväriset silmät säihkyen.*
"Hei!"
*Chandra kiljaisee iloisesti.. tämän emo tuskin pitäisi siitä että hänen nuorin poikansa ravasi missä milloinkin vaarojen keskellä.. Pentu heilutti sekarotuista häntäänsä hymyillen ja katsoi vain Sofia.*

[Sofi]

*Kävelee vähän matkaa peremmälle palatsiin kunnes kuulee takaansa tervehdyksen. Hätkähtää huomaamattomasti ja kääntää katseensa taakseen.*
"Ai hei. Kukas sinä olet?"
*Kysyy kääntyen kokonaan pennun suuntaan. Hymyilee vähän.*
"Itse olen Sofi. Tutkailen täällä vain, että... millainen paikka tämä on."
*Sanoo vilkaisten ympärilleen. Palatsi näytti melko kauniilta*

[Chandra]

*Nuori pentu hymyilee heiluttaen häntäänsä kovempaa.*
"O-olen Chandra."
*Pentu sanoo hymyillen ja heilauttaa jälleen häntäänsä tutkaillen naarasta.*
"Olen Stacien nuorin poika."
*Uros sanoo hymyillen ja tutkailee palatsia astellen sisälle.*

[Sofi]

*Nyökkää kun pentu kertoo nimensä. Kääntyy ja kävelee pari metriä palatsissa katselen ympärilleen. Huoneita oli paljon. Vilkaisee vielä pentua kun tuo sanoo äitinsä nimen. Ihmettelee hetken miksi pentu sen sanoi. Ikäänkuin Sofi Stacieta tuntisi.*
"Okei joo, kiva tavata. Itse en nyt äitini nimeä muista."
*Naurahtaa ja vilkaisee yhtä oviaukkoa. Ovea ei ollut. Vilkuilee huoneeseen varovasti.*
"Oletko ollut täällä ennen?"

[Chandra]

*Cha hymähtää katsoen naaraan silmiin.*
"Mikset?"
*Uros kysyy kallistaen päätään.*
"Äitini on merirosvo laivan kapteeni, laivan nimi on Velinen ulvoja [Verinen ulvoja]"
*Pentu sanoo huiskien häntäänsä ja jatkaa.*
"En ole.. karkasin äidin luota.. ja isä on kadonnut..en tiedä missä hän on.."
*Chandra sanoo hämmentyneenä.*

[Sofi]

*Katselee huonetta kunnes kuulee pennun kysymyksen. Kääntää katseensa tuohon ja katsoo tuota hetken ikäänkuin miettien mitä vastaisi.*
"No... En vain muista. Ei siinä mitään."
*Sanoo nopeasti. Istuu sitten alas pentua kohti.*
"Vai, että ihan merirosvo. En ole kuullutkaan moisista täälläpäin."
*Sanoo vähän huvittuneena. Miettii hetken keksikö pentu kaiken, mutta kaitpa merirosvoja voisi täällä olla. Miksei.*
"Vai karkasit. Miksi sinä niin teit?"
*Kysyy kallistaen vähän päätä*

[Amor]

*Chandran sisällä heräsi mielenkiinto.*
"Etkö ole koskaan nähnyt äitiäsi."
*Kysyy räpäyttäen silmiään.*
"Jep! Merirosvo! "
*Uros sanoo hihkuen ja katsoo naarasta.*
"En tiedä.."

[Sofi]

*Sofi ei tosiaankaan olisi tahtonut puhua asiasta. Jos kyseessä olisi ollut aikuinen olisi Sofi ehkä käyttäytynyt erilailla. Nyt kun kysymyksiä esitteli pieni pentu sen ymmärsi. Toinen oli vain utelias.*
"Äh olen tietenkin. Siitä on vain..aikaa."
*Sanoo yrittäen hymyillä jotenkin. Vilkaisee huoneen lattiaa. Lattialla oli kaukoputki, tosin hieman rikki ehkä. Kävelee sen luokse ja nuuhkii vähän. Sofi ei tiennyt mikä esine oli.*
"Satutko tietämään mikä tämä on?"

[Chandra]

*Chandra katsoo häntä heiluen naarasta.*
"Onko hän kuollut?"
*Pentu kysyy räpäyttäen silmiään.. ei Cha mitään kuolemisesta tajunnut.*
*Yhtäkkiä uros huomaa kaukoputken jota Sofi näyttää.*
"en?"
*Pentu sanoo nuuskien sitä.*

[Sofi]

*Tuhahtaa hiljaa ja katsoo hetken maahan kaukoputkea. Silmät vähän lasittuneina, mutta Sofi ei tahtonut näyttää tunteitaan juuri nyt.*
"Ei tietenkään ole! Hän on kunnossa. Kunnossa kuin koskaan ennen..."
*Sanoo yrittäen taas hymyillä. Siirtää katseensa kaukoputkeen ja yrittää vaihtaa puheenaihetta.*
"Hm... Täältä löytyy sitten ihme kamaa."
*Puhelee ja laskee päänsä kaukoputken toiseen päähän. Päähän joka ei suurenna. Nuuhkii sitä.*

[Chandra]

*Cha vetää kasvoilleen pirteän hymyn ja heilauttaa häntäänsä virnistäen ja katsahtaa kaukoputkea.. ihan kuin olisi nähnyt sen ennen.*
"Totta.."
*Uros sanoo.*

[Sofi]

*Huokaisee helpotuksesta kun pentu viimein lopetti aiheesta puhumisen. Sofi ei tahtonut enään ikinä kuulla siitä sanaakaan. Toteaa kaukoputken tylsäksi ja kääntyy. Lähtee kävelemään pitkää käytävää pitkin. Lattia suorastaan kiilsi Sofin jalkojen alla. Pysähtyy hetkeksi ja katsoo lattiaa. Lattiasta heijastui Sofin omakuva. Kallistaa vähän päätään ja jää hetkeksi katsomaan sitä. Sofi muistutti äitiään. Hyvin paljon. Nyt vasta Sofi sen huomasi. Tuijottaa silmät lasittuneina lattiaa. Pudistaa päätään ja vilkaisee pentua.*
"Käyn katselemassa vähän paikkoja."
*sanoo, ettei pentu ihmettelisi minne Sofi menisi. Tokihan tuo mukaan voisi tulla. Kävelee käytävää eteenpäin ja huomaa sivulla yhden huoneen, josta kuului jotain... ääntä? Kallistaa päätään ja katsoo ovea. Ottaa askeleen lähemmäs ovea ja painaa korvansa siihen kiinni. Kuuntelee aivan hiljaa...*

[Chandra]

*Chanra nyökkää hiipien kuitenkin Sofin perässä ja katsoo kun tuo painaa korvansa lattiaan ja painaa myös kuunnellen ääntä ihmeissään.. Cha mietti hetken ja räpäytti silmiään vilkaisten Sofia hymähtäen.*

[Sofi]

*Pysyttelee oven edessä korva siinä kiinni. Ikäänkuin huoneesta kuuluisi... kuorsausta? Tahtoisi kuulla paremmin ja nojaa vahingossa vähän liiankin lujasti. Samassa Chandrakin tuli ja painoi korvansa oveen. Ovi narahti auki kuuluvasti. Säpsähtää vähän ja meinaa kaatua huoneeseen kun ovi avautui yllättäen. Pysyy kuitenkin pystyssä ja katsoo seisoen paikoillaan huoneeseen. Valtavan kokoinen uros dopermanni loikoili huoneessa vilttien päällä.*
'Voijeee tämä tästä puuttuikin...'
*Ajattelee nielaisten korvat luimussa. Ottaa askeleen taaemmas*
'Nyt ihan hiljaa...'
*Ajattelee ottaen toisen askeleen taaemmas.*