Post by Hazul on Oct 11, 2005 8:37:58 GMT -5
// Tämä on siis tosi tapahtuma elämästäni. Ne ketkä uskoo uskovat ja ne jotka eivät eivät usko.Tarina on siis tehty puhekielellä, joten älkää ihmetelkö.//
Mulla oli normaali koulupäivä. Se oli tavallisen tylsä ja ärsyttävä. Mun luokan tytöt ja mä istuttiin kässän luokassa kutomassa jotakin ihmeen tumppuja. Mua ärsytti kun kello oli vasta jotain varttii vaille kaks ja me päästäis vasta kolmelt koulusta.
Sitten se ope tuli mun viereen ja sano mulle:
" Annastiina vois mennä hakeen sen Saksan kirjan tuolta kirjasto luokasta."
" Saksan kirja?" Mä kysyin.
" Niin. Sun opettaja sano ,että se oli jääny sinne." Se sano mulle.
No sitten mä nousin paikaltani ja lähdin käveleen kirjastoluokkaa kohti. Ketään ei ollu käytävillä ja mä olin hyvilläni siitä.
Kun mä vihdoin saavuin kirjastoluokkaan mä avasin sen oven ja menin sisään.
Mutta kun mä käännyin katsomaan sinne ,missä me yleensä ollaan saksan tunneilla, mä näin sen...
Mun ihastus...Kasiluokkalainen.. Mä tunsin miten poskii kuumotti ja mä sitte menin sen ohi ja menin hakeen sen kirjan siitä pöydältä. Sitten mä olin lähdössä pois kun huomasin yhden lehden, jos oli Alexi Laihon kuva ja tietty mä jäin selaan sitä. Osaks tahallaan ja osaks huvikseni.
Sitten joku kopautti mua olkäpäähän. Mä pelästyin ja käännyin katsomaan. Se oli mun ihastus!
Mun teki mieli lähtee vetään, mutta emmä vaan siinä kohtaa voinu.
" Ootsä seiska?" Se kysy.
" Jo-Joo...Seiska D." Mä vastasin sille ujosti.
" Joo...Mä oon nähny sut joskus tuola välkillä..Ja mä oon kuullu sun nimenki. mut emmä muista sitä...Mikä se ny sit oli?" Se sano ja vilkas mun saksankirjaa.
Mä vihasin Annastiina nimeä ,joten sanoin oman kutsumanimeni.
" Satu.." Mä sanoin vähän oudoksuvasti. Mitä se sitä kiinnostais?
" Ai joo. Nii oliki..." Se sanoi ja hymähti.
Mä tykkäsin sen silmistä. Ne oli siniset ja ne oli vähän sirit. Sillä oli tumman ruskeet suunnilleen olkapäille ulottuvat hiukset ja se oli paljon pitempi kuin mä.
Mä luulin ,et sillä ei ollu muuta asiaa ja mä aijoin mennä, mutta se sano vielä.
" Hei satu..."
Mä käännyin pelästyneenä, mutta ei...Ei se mun kimppuun hyökännyt.Mutta se sanoikin hymyillen ihanasti.
" Piti vaan sanoo ,että sulla on ihanat silmät."
Mä olin pökrätä siihen ,mut sen sijaan mä nyökkäsin ja lähdin kuuseen luokasta.
Mä en tiiä tarkottiko se sitä oikeesti vai pelleilikö se vaan.
Mutta se ei mua haitannut ainakaan siinä kohtaa.
....Piste..
// Sen pituinen se...//
Mulla oli normaali koulupäivä. Se oli tavallisen tylsä ja ärsyttävä. Mun luokan tytöt ja mä istuttiin kässän luokassa kutomassa jotakin ihmeen tumppuja. Mua ärsytti kun kello oli vasta jotain varttii vaille kaks ja me päästäis vasta kolmelt koulusta.
Sitten se ope tuli mun viereen ja sano mulle:
" Annastiina vois mennä hakeen sen Saksan kirjan tuolta kirjasto luokasta."
" Saksan kirja?" Mä kysyin.
" Niin. Sun opettaja sano ,että se oli jääny sinne." Se sano mulle.
No sitten mä nousin paikaltani ja lähdin käveleen kirjastoluokkaa kohti. Ketään ei ollu käytävillä ja mä olin hyvilläni siitä.
Kun mä vihdoin saavuin kirjastoluokkaan mä avasin sen oven ja menin sisään.
Mutta kun mä käännyin katsomaan sinne ,missä me yleensä ollaan saksan tunneilla, mä näin sen...
Mun ihastus...Kasiluokkalainen.. Mä tunsin miten poskii kuumotti ja mä sitte menin sen ohi ja menin hakeen sen kirjan siitä pöydältä. Sitten mä olin lähdössä pois kun huomasin yhden lehden, jos oli Alexi Laihon kuva ja tietty mä jäin selaan sitä. Osaks tahallaan ja osaks huvikseni.
Sitten joku kopautti mua olkäpäähän. Mä pelästyin ja käännyin katsomaan. Se oli mun ihastus!
Mun teki mieli lähtee vetään, mutta emmä vaan siinä kohtaa voinu.
" Ootsä seiska?" Se kysy.
" Jo-Joo...Seiska D." Mä vastasin sille ujosti.
" Joo...Mä oon nähny sut joskus tuola välkillä..Ja mä oon kuullu sun nimenki. mut emmä muista sitä...Mikä se ny sit oli?" Se sano ja vilkas mun saksankirjaa.
Mä vihasin Annastiina nimeä ,joten sanoin oman kutsumanimeni.
" Satu.." Mä sanoin vähän oudoksuvasti. Mitä se sitä kiinnostais?
" Ai joo. Nii oliki..." Se sanoi ja hymähti.
Mä tykkäsin sen silmistä. Ne oli siniset ja ne oli vähän sirit. Sillä oli tumman ruskeet suunnilleen olkapäille ulottuvat hiukset ja se oli paljon pitempi kuin mä.
Mä luulin ,et sillä ei ollu muuta asiaa ja mä aijoin mennä, mutta se sano vielä.
" Hei satu..."
Mä käännyin pelästyneenä, mutta ei...Ei se mun kimppuun hyökännyt.Mutta se sanoikin hymyillen ihanasti.
" Piti vaan sanoo ,että sulla on ihanat silmät."
Mä olin pökrätä siihen ,mut sen sijaan mä nyökkäsin ja lähdin kuuseen luokasta.
Mä en tiiä tarkottiko se sitä oikeesti vai pelleilikö se vaan.
Mutta se ei mua haitannut ainakaan siinä kohtaa.
....Piste..
// Sen pituinen se...//