Sokeutettu.

[tadaki]

Shimai käveli raskain askelin täysin sokeana Pyhäjärven rannalla. Se ei nähnyt yhtään mitään, ja ainoa toivo oli naaraan epätavallisen hyvä kuulo. Shimaista vuosi verta runsaasti joka paikasta, ja sen toinen silmä oli kiinni arvilla ja toinen oli auki mutta siitä näkyi vain valkuainen ja kummastakin silmästä vuosi verta.
Kaunis ja siro sekarotuinen oli muuttunut kammottavan näköiseksi.
"Minä... ynnhhgg.. grrhh.. tapanshen... ggghhh.. KILLERINH!!" naaras huusi ilmaan raskaasti sillä puhuminenkin oli jo liian raskasta sille. Nyt se lösähti maahan väsyneenä ja epätoivoisena luullen että tämä oli sen loppu. Äkkiä se kuuli kuitenkin ääntä..
[glow=blue,2,300]"Shimai.... kuuletko minut amandil?[/glow] ääni sanoi. Sen kuitenkin kuuli vain Shimai. Naaras vastasi. "Mi-mitä? mitä.. nhhgh... mitä se oli?" koira sai väsyneenä sanottua. "Mikä on.. mmff.. amandilh?"

((Eli tämä pelitys on sen jälkeen tapahtunut kun Shimai on sokeutettu, ja tässä se löytää huivin silmilleen ja oppii tuolta ääneltä joka kuuluu sen sisällä, haltiakieltä ja vielä paremman kuulon. Oikeasti ääni kuuluu Shimain kuolleelle äidille joka tästä lähtien on aina mukana Shimain sydämmessä ja voi puhuakin sille, mutta vain Shimai kuulee sen. Joten mukaan vaan. ;> Muttei mieluusti kolmea enempää peliin.))

EDIT: OH NO!!! Tein tämän postauksen vahingossa Tadakilla! :<< Voi ei, mitäs nyt tapahtuu? Eli tämän kuuluisi olla Shimailla tehty.. v**tu kun osaan olla typerä ihminen. Haittaako kauheasti? .__.

[Chan]

//Enpä usko, eihän tuo kamala virhe ole. No, tulempa Chanilla. =^^=\\

Tumma koira puuhailee jotakin veden ääressä, se seisoo kostealla rantakivikolla ja pälyilee veden pinnan alla uivaa vihreää kalaparvia. Akitalla on taistelun jättämiä arpia kehossaan, demonit olivat ne tehneet, mikä lie niitäkin sitten oli riivannut. Nuori uros astuu varovaisesti lähemmäs erään sammaleisen kiven päälle, tämä kumartuu hieman horjahtaen lähemmäs vettä ja saa kalat huomaamaan sen, ne pysähtyvät ja varautuvat lähtemään karkuun. Yhtäkkiä koira liukastuu ja kaatuu veteen pää edellä, kuuluu äänekäs molskahdus. Onneksi rannassa vesi oli matalaa ja Chan nostaa pian märän päänsä pinnan yläpuolelle istuen märkänä vedessä. Se katsahtaa ympärilleen ja räpäyttää silmiään. Kalat olivat lähteneet. Uros nousee seisaalleen ja myhäilee itsekseen. Chan ravistaa sitten turkkiaan hypähtäen pois vedestä ja jolkottaen kauemmas Pyhäjärvestä. Yhtäkkiä Akita hätkähtää, se kuulee jotakin kauempaa. Chan höristää korvaansa, kostea turkki roikkuen kohti maata.
"Hmh?" Uros hymähtää ja on juuri luulemassa kuuleensa harhoja, kunnes kuulee raskaan huudahduksen: "Minä... ynnhhgg.. grrhh.. tapanshen... ggghhh.. KILLERINH!!" Mustavalkea akita katselee nopeasti ympärilleen ja näkeekin sitten kauempana, verisen koiran. Nuori koira lähtee epäröimättä juoksemaan sekarotuisen luokse. Chan pysähtyy tuon luokse ja kumartaa päätään maassa makaavaa koiraa kohti, ihmeissään, mutta ehkä myös hätääntyneenä.
"Kuka?...Mitä tämä on?... Siis, voinko auttaa?" Koira kakeltelee ja katsoo kauhuissaan Shimain arpista naamaa ja silmiä.

[shimai]

((Mukavaa kun tulit.))

Shimai makasi maassa. Se kuuli kun ääni puhui.
[glow=blue,2,300]"Sanon vain sen.. Tunnet minut. Minulla on ollut rácina órë.. Ymmärräthän? Ja nyt kun vihdoin näin sinut.. Elen síla lúmenn' omentielvo, Shimai.[/glow] Shimai vain kuunteli ääntä. Ja yhtäkkiä sen valtasi outo tunne.. naaras ymmärsi mitä ääni puhui. Mutta miten? Ei kukaan koskaan ole Shimaille haltiakieltä opettanut. Ääni oli sanonut 'Minulla on ollut särkynyt sydän..' ja 'Tähti loistaa hetkenä jona tapaamme, Shimai'.
"Minähh.. ymmärrän nim nóm.." sekarotuinen vastasi ja huomasi itsekin puhuvansa haltiakieltä. Naaras oli hyvin sekaisin, eikä täysin ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa. Äkkiä naaras kuulee vieraan äänen. Nuoren uroksen äänen. Se ei voi katsoa kuka puhuja on, koska on sokea.
"Amin sinta lle?" Shi kysyy mutta tuskin Chan ymmärtää. "Kuka shinä oleth?" naaras kysyy raskaasti Chanilta ja ajattelee että pian tuo säikähtää Shimain kauheaa veristä ruhoa ja lähtee pois. Se ei olisi hyvä asia. Sekarotuinen todellakin tarvitsi apua. Onneksi Chan sattui paikalle.

[Chan]

Akita katsoo kauhuissaan veristä koiraa ja kun tämä oli luullutpäivän alkavan mainiosti, mutta kaikki näytti vain vaikeutuvan, ensin se ei löytänyt mistään ruokaa ja nyt sen pitäisi jotenkin auttaa puoli kuollutta naarasta. Chan puristaa hieman hampaitaan yhteen, miettien, mitä sen nyt pitäisi tehdä. Yhtäkkiä tämä kuitenkin havahtuu Shimain kysymykseen. "Amin sinta lle?" Nuori koira katsahtaa nopeasti ympärilleen.
"Mitäh?" Se kysyy kummastuneena, eihän tuosta nyt mitään selvää saanut. "Kuka shinä oleth?"
"Minä tuota... Ömh. Chan...olen. E-ei mitään hätää..." mustavalkea koira yrittää hämmennyksensä seasta sanoa jotain, mutta ottaa sitten tämän puheestakin selvää. Nuori koira katsoo hetken Shimain veristä naamaa ja nielaisee pelkonsa.
"Öhm... Tuota, haavasi on varmaan parasta puhdistaa... Voin kantaa sinut...tuota, tuonne järven rantaan?" Akita yrittää sanoa rauhoittavasti, vaikka sen puheessa oli vieläkin hieman hämmennystä.
"Pystytkö sanomaan nimesi?" Chan kysyy ystävällisesti, pitäen päätään alhaalla, verisen naaraan tasolla.

[shimai]

Ääni puhui taas.
[glow=blue,2,300]"Amin hiraetha!
Andelu iven! Telin le thead. Lasto beth nin."[/glow]Naaras kuunteli, ja ymmärsi, että ääni oli kertonut tien olevan vaarallinen ja että oli tullut auttamaan.
Shimai ei vastannut mitään äänelle. Se sai vaivoin selvää mitä Chan sanoi, mutta kuuli tämän nimen. "Chan..." sekarotuinen kuiskasi.
"Se olishi hyvä..diola lle (=kiitos). " naaras vastaa ja on kiitollinen Chanin auttavaisuudelle ikuisesti, jos Shimai edes selviää.
"Shimai..." se kuiskaa ja yrittää hymyillä ystävälliselle nuorukaiselle mutta hymy ei taida kuitenkaan näkyä veren seasta.

[Chan]

"Selvä." Chan sanoo ja yrittää hieman hymyillä. Tämä ottaa varovaisesti koiran niskasta kiinni ja nostaa selkäänsä, varovaisesti, ettei tuon haavoihin sattuisi. Akita katsahtaa selässään olevaan Shmaihin ja kävelee tasaisin askelin järven rannalle. Aurinko lämmittää taivaalla sen verran mitä syksyn aikaan voi. Kuitenkin syksyinen tuuli puhaltaa melko kylmästi, mutta nuori uros ei juurikaan siitä piitannut. Pian tämä pysähtyy järven rannalla olevan kiven luokse ja laskee harmahtavan naaraan selästään kiven vierelle ja katsahtaa veteen. Se kääntää sitten katseensa takaisin Shimaihin.
"Sattuuko haavoihin paljonkin?" Se kysyy samalla kun istahtaa maahan ja kastelee tassuaan pyhäjärven kylmässä vedessä. Chan pyyhkii sitten varovaisesti tassullaan Shimain naamassa olevia syviä haavoja, niin ettei niihin sattuisi paljoa, mutta ainahan se vähän kirpaisi.

[shimai]

((Anteeksi kun en ole ollut vähään aikaan, mutta sain tietokonearestia. .__.''))

Shimai säikähtää kun Chan otti sen selkäänsä ja Shimai ei nähnyt mitään. Haavoihin sattui jos vähänkin liikkui.
"Olenko minä nyt sokea?" naaras ajatteli surullisena. Mitähän sen pennutkin ajattelisivat. Vaikka eivät he enää mitään kovin pieniä ollutkaan. Elämä oli mennyt pilalle. Ja kaikki vain sen typerän tappajan, Killerin takia. "Se pirulainen..." sekarotuinen sanoo. "Aih, haavani.." se kirkaisee Chanin selässä, kun se laskee naaraan kivelle.
"Satthuu aika paljonh.." Shimai sanoo samalla kun Chan pyyhkii vedellä naaraan silmiä ja yrittää vain kestää kivun. Haavoihin oli varmasti mennyt likaa, ja sen takia niihin sattuikin erityisen paljon. [glow=blue,2,300]"I amar prestar aen, Shimai."[/glow]
Ääni puhui taas. Sekin vielä. Oliko Shimai tulossa hulluksi. Äkkiä se ei ymmärtänyt mitään, ja sitä alkoi huimaamaan. Shimai lakkasi hengittämästä hetkeksi.

((Ei Shimai kuitenkaan kuole. Ei tosiaankaan. ^^))

[Killer]

//Ei se mitään, kyllä minä jaksan odottaa. Toivottavasti ei haittaa jos tungen tämän terroristin tähän samaan pläjään, Chan voi vaikka puollustaa Shimai raasua. On pakko saada vihdoin pelata Killerillä. ^.^\\

Lämpimän auringon säteet kohdistuvat kohti maata pilvien lomasta. Tavallisen koiran hahmo kävelee metsän reunalla, se oli tullut järvelle, mutta kuten saataa arvata, se oli huomannut mustavalkean koiran ja joku aika sitten uhriksi jääneen Shimain. 'Huh, siinä sumussa tulokset näyttivät huonommilta.' pirullinen ammattitappaja virnuilee itsekseen ja katsoo pisteliäästi nuorta akita urosta. 'Sinä senkin pieni nilkki...' Sinertävämusta sekarotuinen astelee rauhallisesti lähemmäs, lipuen pitkässä nurmessa kuin merirosvolaiva merellä, ääneti kohti uhriaan -tai tarkemmin sanottuna uhrejaan. Sen tappavat kaksi kirkkaan sinistä silmäparia silmäilevät, ehkä enemmänkin nuorta koiraa, joka yritti puhdisitaa Killerin luomia arpia naaraasta. Killer jännittää yhtäkkisesti lihaksensa ja syöksyy salaman nopeasti Chanin kaulaan.

[Chan]

"Satthuu aika paljonh.." Akita laskee veren tahriman tassunsa veteen ja heiluttelee sitä rauhallisesti katsoen vettä joka värjäytyy hieman punaiseksi ja haihtuu sitten.
"Se sattuu, mutta kohta se on ohi." Chan toteaa rauhoittelevasti ja hymyilee tyynenä. Uros heilauttaa tuuhean häntänsä takajalkojensa vierelle ja puuhkii sitten jälleen varoen arpia. Pian se lopettaa hetkeksi. Uros vilkuilee hermostuneena ympärilleen. Tuntui inhottavasti siltä, että joku tuijottaisi sitä, seuraisi sen liikkeitä jostakin.
"Odota hetki..." Tämä huikkaa nopeasti Shimaille ja nousee seisomaan, ennen kuin se kerkeää reagoidakaan, tumma koira syöksyy sitä päin. Uros huudahtaa pelkästä säikähdyksestä ja söksyy selkä edellä järveen. Kestää hetken kun se palaa yskien äänekkäästi pinaan ja raahautuu rantakivikolle, se katsahtaa edesään seisovaa mustasinertävää urosta ja sähähtää tuolle, turkki läpimärkänä roikkuen.
"Hullu! Sekopää!" Chan katsoo kiukkuisena ylös ja lisää, nähden kun Killer virnuilee sille huvittuneena, silloin sen ileessä ei vielä näkynyt mitään epäilyttävää:
"Olipa taas hauskaa!" Nuori akita kömpii varovaisesti jaloilleen, katsetta hetkeksikään irroittamatta sini irokeesisesta koirasta. Yhtäkkiä sen ilme kumminkin muuttuu hämmentyneeksi, kun sekarotuinen alkaa nauramaan pirullisen vahingon iloisesti. Kuka vain sen naurun kuullut muistaisi sen aina. Chan katsoo hämmentyneenä pilkallisesti nauravaa Killeriä ja räpäyttää silmiään, kuitenkaan pelkoa tuntematta.

[shimai]

((Ooo, toimintaa. Kyllähän se meitille soppii. Ja sopiiko että työnnän Shimain tyttären Juzian tänne myös? Puolustamaan äiti rukkaa ja sen sellaista. <)

Shimai menetti tajuntansa hetkeksi, mutta Chan ei tainnut kuulla sitä. Shimai kuuli vain äänen päänsä sisällä, eikä tajunnut mistään muusta mitään.
[glow=blue,2,300]"Hlasta! Anar kaluva tielyanna.[/glow]
Jostain kumman syystä Shimai sai tuosta lauseesta voimia, ja se "heräsi" kun vettä roiskahti sen päälle Chanin lentäessä järveen. Sitten.. naaras kuuli naurun.. Tutun pirullisen naurun. Liiankin tutun. Se ei voinut olla kukaan muu kuin Shimain pahin vihollinen...
Killer.. sekarotuinen ajatteli ja melkein halvaantui. Mutta tällä hetkellä ei saisi tuntea pelkoa. Toisaalta, naaras ei voinut tehdä mitään Killerille. Sen haavoja särki edelleen, eikä se pystynyt melkein liikkua. Sekarotuinen yritti nousta varovasti seisomaan, ja se onnistuikin. Sen pää roikkui alhaalla etujalkojen välissä ja se hengitti raskaasti. Kylmä tuuli kosketti sen turkkia, ja sai naaraan väreilemään. Ehkä kylmästä, ehkä pelosta. Sitä Shimai ei tiennyt itsekään. Kuin ihmeen kautta, sekarotuinen pysyi pystyssä, mutta vaivoin, eikä jaksanut enää liikahtaakaan. Se käytti lähes kaikki jäljellä olevat voimansa tähän.

[Juzia]

Pian lähellä olevasta pusikosta syöksyi vaaleanharmaa nuori sekarotuinen. Se hyppäsi kuin rasvattu salama Shimain eteen ja hätäisenä katsoi naarasta.
"Äiti..?" se kysyi varovasti. "Oletko Shimai? Mitä sinulle on tapahtunut??" Juzia jatkoi ehkei niin varovaisesti enää. Nuorelta naaraalta tippui kirkas kyynel maahan, ja se painoi silmänsä kiinni, kunnes hitaasti kääntyi kohti Killeriä. Se silmäili vuorotellen murhaavalla katseella Killeriä ja Chania.
Juzia ei tiennyt että Chan vain auttaa sen äitiä.
"Antaa kuulua. Kumpi teistä teki tämän, niin saan tappaa sen." naaras lausui vihaa pursuten sen koko kehosta. Juzia värisi. Vihasta. Sen jalat tärisivät ja olivat kuitenkin tukevasti maassa. Sekarotuinen kyyristyi ja meni hyökkäysasentoon. Se oli valmis tappamaan Killerin tai Chanin, tai vaikkapa kummatkin jos tarve olisi. Tai koko maailman.
Siltä Juziasta nyt tuntui. Se ei kertakaikkiaan sallinut että sen äitiä satutettaisiin. Kyyneleet vierivät sen poskia pitkin...

[Amor]

//Olen pahoillani.. et halunnut tänne kolmea enempää Ansku mutta minun on kertakaikkiaan pakko tulla XD//

*Nuori uros katseli pieneltä kiveltä kaikkea.. se näki aivan kaiken.. suuri tuska koski urosta kun tämä näki kaikki ystävänsä tuola.. tosin Juziaa tämä ei tuntenut.. Amor murahtaa katsoen alas..*
'Shimai.. olet sokea.. en pystynyt suojelemaan sinua.. nyt sinä olet sokea.. Chan.. ja Killer.. Minä tapan sinut helvetti soikoon! Killer prkl..'
*Amor ajatteli tömäyttäen jalkansa kiveä vasten ja huomasi sitten pennun.. nuoren..*
"äiti?"
*Amor nosti korviaan.. oliko Shimailla pentu? Amor ei voinut olla puuttumatta peliin vaan juoksee kipeä siipi roikkuen ikävästi noiden luokse paljastaen hampaansa.*
"Shimai ota rennosti minä olen täälä.."
*Uros sanoo laskien tassunsa naaraan tassun päälle.*
"Chan..oletko kunnossa?"
*Amor kysyi muristen Killerille.. muttei luonut sanaakaan tai katsettaan Juziaan.. Susi vain murahti ja tuijotti Killeriä.*
"Vai olet sinä vielä hengissä? No et kauaa."
*susi ärähti.*

[Killer]

//Noh, kai se anttunenkin sitten vielä mahtuu mukaan, mutta nyt ei enää ketään. xD\\

Killer nauraa pirullisella äänellään huvittuneena nuorelle koiralle, joka ei selvästikään pitänyt tämän tempusta, mutta pahinta Chan ei osannut vielä aavistaa, mutta Shimai varmasti tiesi hyvin mitä oli odotettavissa. Sekarotuinen hiljenee nopeasti, kun Juzia ilmestyy paikalle. Uros räpäyttää silmiään ilmeettömänä. "Antaa kuulua. Kumpi teistä teki tämän, niin saan tappaa sen." Ammattitappaja kuuntelee ilmeeettömänä naaras pennun sanat ja tuhahtaa sitten kiinnostumattomasti:
"Vai niin... ei tuo pikku höyrypää saisi tuollaista edes aikaiseksi." Killer tarkoitti tietenkin Chania ja suuntasi katsettaan tuohon sivusilmällä. Pian Uros kiinnittää kuitenkin huomionsa Amoriin, se huomasi tuon vasta, kun kuuli sen puhuvan. Shimai ota rennosti minä olen täälä.." Killer sulkee silmiään pettyneenä ja manaa mielessään. "Vai olet sinä vielä hengissä? No et kauaa." Sekarotuinen ei väräyttänyt korvaansakaan, vaan tuijotti vain sutta ja räpäytti silmiään.
"Älä uhkaile minua, hupakko." Se toteaa rauhallisesti ja siirtää katsettaan sivusilmällä Shimaihin.
"Suojele vain omaa nahkaasi." Killer mainitsee siirtäen katseensa jälleen Amoriin.

[Chan]

Chan ravistaa hieman turkkiaan ja nousee hieman ryhdikkäämmin seisomaan, katsoen hetken Killeriä, mutta pystyi pitämään kielensä kurissa solvauksilta. Pian Juzia ilmestyy paikalle ja akita katsahtaa tuohon, se on juuri avaamassa suutaan, kun sekarotuinen kerkeää ensiksi: "Vai niin... ei tuo pikku höyrypää saisi tuollaista edes aikaiseksi." Uros mulkaisee nopeasti sini irokeesiseen koiraan ja murahtaa.
"Minä yritin vain auttaa." Mustavalkea nuori oira sanoo melko ponnettomasti, väliin, kun myös Amor tulee paikalle. "Chan..oletko kunnossa?" Chan räpäyttää silmiään katsoen Amoria, mutta ei kiinnittänyt huomiota sen toiseen loukkaantuneeseen siipeen.
"Ei tässä mitään. Tuo vain yritti hukuttaa minut..." Chan toteaa vähätteevästi ja astelee hieman kauemmaksi järven rannasta, ettei tippuisi uudestaan veteen. Uros katsoo Killeriin pisteliäästi, mutta ei sano mitään. Tämä kääntää vain katseensa pois. Aurinko lämmitti hieman sen kosteaa turkkia, eikä kestäisi kauankaan kun se kuivuisi. Siitä on kulunut jo melko pitkä aika kun akita oli nähnyt Amorin, uusia arpiakin tällä oli viimenäkemän jälkeen ilmestynyt.

[shimai]

((Okra, kyllähän se sopii Anttu. n.n Mutta nyt tosiaan ei enää ketään. ^^))

Shimai jähmettyi.. Se tunsi äänen joka oli kutsunut sitä äidiksi. Mutta ääni oli hieman erilainen. Juzia oli kasvanut pennusta. Silti naaras tunsi sydämmessään, että sen pentu oli juuri nyt sen edessä.
"Juzia.. minä tässäh.." se sanoo ja horjahtaa melkein kaatuen maahan. Mutta se pysyi päättäväisesti pystyssä.
Shimai kuuli kun sen tytär puolusti sitä urheasti. Shimain olisi tehnyt mieli huutaa ettei Juzian tarvitse, mutta voimat eivät riittäneet. Kyynel vieri naaraan verisiä kasvoja pitkin, mutta sitä tuskin huomasi kaiken veren keskeltä. Killerin kanssa oli ollut raju kamppailu.
Ja pian sekarotuinen kuuli jonkun sanovan 'Shimai ota rennosti minä olen täällä'.
Amor.. se ajattelee. Nyt Shimailla olisi monia jotka puolustaisivat sitä Killeriltä. Mutta se olisi itsekin halunnut taistella niin kovasti. Se ei vaan nyt tulisi onnistumaan. Amor oli yrittänyt auttaa Shimaita ennemminkin. Silloin kun Killer oli tehnyt sen. Sokeuttanut Shimain. Mutta valitettavasti Amor ei pystynyt mitään mielipuolelle ammattitappajalle.
[glow=blue,2,300]"Sinun täytyy olla vahva Shimai."[/glow] ääni puhui taas. Tällä kertaa ihan oikeaa kieltä, ei haltiakieltä.
"Minä.. ngh. yritän." naaras vastasi ääneen.