Post by Indira on Sept 22, 2005 9:06:26 GMT -5
Nimi: Indira (kaunotar)
Lempi- ja kutsumanimi/-nimet: Inkku
Ikä: 1-vuotias
Skp: naaras
Laji: koirasusi (suden lajista ei ole tietoa, mutta Indiran äiti on intiaanikoira)
Perhe:
Äiti: Sunita (rehellinen) (kuka tahansa saa pelata tällä, jos haluaa...)
Isä: ?
Isoäiti: Mahla (vanha ja viisas, kuollut)
Isoisä: Jiwan (vaikka nimi tarkoittaa elämää, tämä on kuollut...)
Puoliso: Amor
Pennut: Omar (poika) ja Shirin (tyttö)
Ulkonäkö: Susimainen ulkonäkö. Kullanruskea turkki, jossa tummempia ja vaaleampia kohtia. Tassut ovat vaaleat, ja otsalla on pieni ja vaalea tupsu. Tupsun alla on sininen, hieman kukkaa muistuttava kuvio.
Silmät ovat pähkinänruskeat.
Indiralla on päässään pari sulkaa (sinisiä tietty), ja ne näyttävät tulevan esiin korvan takaa.
Indira kantaa kaulassaan pyöreää ja sileää kiveä nahkanauhassa. Kivi on merensininen, ja se loistaa kirkkaana aina, kun Indira loihtii esiin keihäänsä. Keihäs on pitkä, se on vahva ja siinä on koristekuvioita. Keihään kärjen liitoskohtaan on sidottu muutama sininen sulka ja helmiä.<br>
By: Anttu
Luonne: Ystävällinen ja reilu, tarvittaessa myös kova ja hyvä taistelija. Pelkää usein ystäviensä turvallisuuden puolesta.
Menneisyys: Indira asui äitinsä Sunitan ja isoäitinsä Mahlan kanssa Intiaanisaarella. Hän ei tuntenut isäänsä, mutta se ei häntä haittaa.
Indira kasvoi kauniissa ympäristössä, joka piti hänet onnellisena. Aina iltaisin hän meni rannalle, eräälle kalliolle, jolla hän lauloi merelle. Pennun isoäiti oli sanonut tuolle, että jos merelle jaksaa olla uskollinen, se tuo laulajalle lahjan. Ennustus toteutui, ja Indira tapasi Amorin.
Indira lähti Amorin, Stacien, Dingin ja muiden merirosvojen kanssa pois Intiaanisaarelta jättäen perheensä, elämänsä ja kaiken mitä siihen kuului. Hän tunsi tuskaa niin tehdessään, mutta hän vain seurasi sydämensä ääntä. Murheellisena nuori intiaani lauloi jäähyväisiksi laulun saarelle jääneille ja jatkoi sitten elämäänsä Amorin tulevana puolisona.
Indira kasvoi niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja silloin koitti myös Mahlalle aika jättää maallinen elämä. Indira palasi saarelle tuulen myötä ja oli isoäitinsä luona tuon mennessä pois. Mahla pyysi tyttärentytärtään laulamaan tuolle viimeisen kerran, ja sen se tekikin. Sitten se lähti taas pois. Indira ei enää palannut Intiaanisaarelle.
Muuta:
Ase: Keihäs
Erikoistaidot: Teleportaaminen, tuulen hallitseminen (mm. pyörremyrskyt jne.), parantaminen, (kasveilla ja luonnontuotteilla, ei tämä mikään Jeesus ole) tulevaisuuden lukeminen.
________________________________________________________________________________________
Huom! Uusi pelaaja: Kinuko
Lempi- ja kutsumanimi/-nimet: Inkku
Ikä: 1-vuotias
Skp: naaras
Laji: koirasusi (suden lajista ei ole tietoa, mutta Indiran äiti on intiaanikoira)
Perhe:
Äiti: Sunita (rehellinen) (kuka tahansa saa pelata tällä, jos haluaa...)
Isä: ?
Isoäiti: Mahla (vanha ja viisas, kuollut)
Isoisä: Jiwan (vaikka nimi tarkoittaa elämää, tämä on kuollut...)
Puoliso: Amor
Pennut: Omar (poika) ja Shirin (tyttö)
*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*
Ulkonäkö: Susimainen ulkonäkö. Kullanruskea turkki, jossa tummempia ja vaaleampia kohtia. Tassut ovat vaaleat, ja otsalla on pieni ja vaalea tupsu. Tupsun alla on sininen, hieman kukkaa muistuttava kuvio.
Silmät ovat pähkinänruskeat.
Indiralla on päässään pari sulkaa (sinisiä tietty), ja ne näyttävät tulevan esiin korvan takaa.
Indira kantaa kaulassaan pyöreää ja sileää kiveä nahkanauhassa. Kivi on merensininen, ja se loistaa kirkkaana aina, kun Indira loihtii esiin keihäänsä. Keihäs on pitkä, se on vahva ja siinä on koristekuvioita. Keihään kärjen liitoskohtaan on sidottu muutama sininen sulka ja helmiä.<br>
By: Anttu
*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*
Luonne: Ystävällinen ja reilu, tarvittaessa myös kova ja hyvä taistelija. Pelkää usein ystäviensä turvallisuuden puolesta.
*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*
Menneisyys: Indira asui äitinsä Sunitan ja isoäitinsä Mahlan kanssa Intiaanisaarella. Hän ei tuntenut isäänsä, mutta se ei häntä haittaa.
Indira kasvoi kauniissa ympäristössä, joka piti hänet onnellisena. Aina iltaisin hän meni rannalle, eräälle kalliolle, jolla hän lauloi merelle. Pennun isoäiti oli sanonut tuolle, että jos merelle jaksaa olla uskollinen, se tuo laulajalle lahjan. Ennustus toteutui, ja Indira tapasi Amorin.
Indira lähti Amorin, Stacien, Dingin ja muiden merirosvojen kanssa pois Intiaanisaarelta jättäen perheensä, elämänsä ja kaiken mitä siihen kuului. Hän tunsi tuskaa niin tehdessään, mutta hän vain seurasi sydämensä ääntä. Murheellisena nuori intiaani lauloi jäähyväisiksi laulun saarelle jääneille ja jatkoi sitten elämäänsä Amorin tulevana puolisona.
Indira kasvoi niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja silloin koitti myös Mahlalle aika jättää maallinen elämä. Indira palasi saarelle tuulen myötä ja oli isoäitinsä luona tuon mennessä pois. Mahla pyysi tyttärentytärtään laulamaan tuolle viimeisen kerran, ja sen se tekikin. Sitten se lähti taas pois. Indira ei enää palannut Intiaanisaarelle.
*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*'*
Muuta:
Ase: Keihäs
Erikoistaidot: Teleportaaminen, tuulen hallitseminen (mm. pyörremyrskyt jne.), parantaminen, (kasveilla ja luonnontuotteilla, ei tämä mikään Jeesus ole) tulevaisuuden lukeminen.
________________________________________________________________________________________
Huom! Uusi pelaaja: Kinuko