Merten kuningatar

[Stacie]

Oli aurinkoinen päivä. Aallot iskivät leppeästi maihin ja raikas tuuli puhalsi meriltä. Rannalla, aivan eräiden kivien luona varjoissa, lepäsi koira. Se oli maailmaa nähneen ja karun näköinen arpineen ja suuren miekan hohtaessa sen kyljellä vyössään. Naaras katseli merelle vaitonnaisena, täysin ajatuksissaan. Sen kasvoilta paistoi yleensä ennennäkemätön huoli.
Stacie kohotti kuononsa ja haisteli ilmaa masentuneena.
Ding, missä sinä olet? Miksi et ole täällä kanssani? narttu ajatteli surkeana ja huokaisi. Sen puoliso oli kadonnut jonnekin lähes lainkaan jälkiä jättämättä. Ding oli jättänyt vain aseensa pojalleen Sanjaylle. Nyt Stacie oli yksin neljän pentunsa kanssa.
Keltavihreät silmät kosteina naaras painoi päänsä etutassujen varaan kääntämättä katsettaan pois ulapalta.
Kunpa hän olisi kunnossa.

[Se olisi nyt niin ikään että teretulemast. Amor voisi tulla hupailemaan - paitsi että mitä hauskaa tässä on?]

[Amor]

//Selvää XD//

*Amor katselee vähän kauenpaa Stacieta.. mitään sanottavaa uros ei keksinyt.. lopulta siipirikko lähtee kävelemään amuletti heilahdellen kohti kapteeniaan.. oli Amor kasvanut sen viimenäkemän.. Merirosvo katsoo hitaasti Stacieta.*
"Kapteeni.."
*Uros sanoo ensin heilauttaen häntäänsä.*

//kouluun XD//

[Stacie]

[Munkin pitää kohta mennä, etten myöhästy terveystiedon tunnilta. Haha.]

Stacie henkäisi terävästi ilmaa säikähtäen ja nosti päänsä vikkelästi ylös.
" Amor, sinähän se olet..." merirosvonaaras sanoi rauhoittuen. Stacie nousi istumaan ja virnisti vinosti, jokseenkin niin läpinäkyvästi että sen suru paistoi läpi.
" Sinulla varmaan pyyhkii hyvin, vai?" naaras yritti sanoa mahdollisimman leppoisasti, vaikka äänensävy oli ennemminkin kauhea, rempseä kähähdys. Kapteenikoira nielaisi tuntiessaan palan kurkussaan ja kääntyi katsomaan merelle.
" Kaunis päivä", se totesi hiljaa hymyn hiipuessa sen onnettomilta kasvoilta.

[Amor]

//Mullakin oli ekana Terveystietoa >XD//

*Amor nostaa vähän päätään ja kävelee Stacien eteen katsoen tuon silmiin siniset silmät kiiltäen.*
"Mietit Dingiä[älä ihmettele noita mun lempinimiä XDD].. eikö niin?"
*Susi kysyy rotevasti.. se oli kohdannut kapteeninsa vihaisenluonteen mutta päätti silti sanoa sen.. Amor luimisti vähän korviaan.*
"Ikävä sanoa.. mutta en ole nähnyt häntä.. mutta uskon että hän elää ja palaa joku päivä luoksesi.."
*Susi sanoo räpäyttäen silmiään ja kääntää katseensa pois.. saattoi nähdä Amorin taittuneen kivuliaan siiven.. eikä amulettiakaan tainnut Stacie huomata.. Amor vain nyökkäsi naaraan sanoille hymyillen.*
"Palaammeko Veriselle ulvojalle? maailma kaipaa merirosvojaan.."
*Susi sanoo yrittäen virnistää mutta tässä tilanteessa se oli hieman hankalaa..*

Chandra:

*Tulee esiin pienen kiven takaa ja katsoo suurin silmin Amoria.. kyllä tuo susi olikin kasvanut.. Pentu loikkii äitinsä luokse istuen tuon viereen ja matkii mahdollisimman paljon emonsa asentoa.*
"Minusta tulee Stacie isona!"
*Uros pentu julistaa hymyillen.*

//Älä kysy XDDDD Niin Amor tietää Ding-Bellin kadoneen ^^'//

[Stacie]

[Vitsit kun hauska tunti oli. "Mitä seurustelu mielestäsi on?" Piti kirjottaa nimetön vastaus paperille ja sit se luki ne ääneen. Mun läpyskää se hoki ääneen koko ajan, kai mine sellanen nero olen.]

Stacie ei vastannut kysymykseen. Totta kai hän mietti Dingiä! Silti naaras ei edes näyttänyt kuulevan, vaikkakin pieni välähdys silmissä kertoi totuuden.
Seuraava kysymys meni melkein kokonaan Stacielta ohi, merirosvot, Verinen Ulvoja.. narttu hätkähti hieman huomatessaan, miten paljon hänen sisimpänsä halusi takaisin merille.
Stacien asenne muuttui kertaheitolla kun Chandra tuli paikalle. Naaraan ilme muuttui pehmeämmäksi ja se naurahti jo normaalilta kuulostaen:
" Niinkö? Sepä hauskaa. Sääliksi käy maailman kettuja..." kapteeni virnisti leveästi ja pukkasi reilusti kasvaneen poikansa poskea kuonollaan. Amorille se sanoi kuin äkkiä horteestaan havahtuen:
" Miten Indira voi? Ja tuota.. mitä sinun siivellesi on käynyt?" Stacie kysyi kallistaen päätään.

[Amor]

*Amor joutuu pudistamaan päätään Stacien viimeiselle kysymykselle vaikka susi olikin huolissaan kapteenista.*
"En tiedä.. en ole tavannut häntä pitkään aikaan.."
*Uros tokaisee hymyillen vähän ja katsoo Chandraa virnistäen.*
"ömh..siivelleni?"
*Susi tokaisi uudelleen katsoen siipeään.*
"Eräs kiltti herra velipuoleni ja minä tappelimme.."
*Amor yrittää sanoa virnistäen muttei kyennyt siihen.*

[Stacie]

Stacie höristi korviaan naaman vääntyessä kärryiltä pudonneen ilmeeseen.
" Veli? En tiennyt että sinulla on veli. Toisaalta, onhan minullakin sisko, mutta..."
Naaras kohautti olkapäitään.
" Kyllä Indira pärjää, reipas tyttö. Ai niin, jos pennut kaipaavat kummitätiä, tässä olisi yksi ehdokas", merirosvo sanoi päästäen pienen naurunräkätyksen. Se virnuili itsekseen alkaessaan hajamielisesti silitellä Chandran selkää tassullaan kuin sylikissaa. Ajatuskin oli sen mielestä melkeinpä oksettava. Stacie ei (sattuneesta syystä) pitänyt kissoista.

[Amor]

*Amor luimisti vähän korviaan ja korjaa.*
"Velipuoli."
*Uros sanoo virnistäen ja katsoo nyökäten.*
"aivan.."
*Merirosvo rykäisee ja katselee merelle.*

[Stacie]

Stacie nyökkäsi.
" Velipuoli, anteeksi", naaras toisti ja kääntyi itsekin katsomaan merelle päin.
" Kuule Amor.. olen tässä miettinyt.." Stacie vilkaisi Chandraa epäröiden ja painoi sitten hetken mielijohteesta tämän korvat kiinni tassuillaan ennen kuin jatkoi.
" Nyt kun.. tuota, Ding ei ole enää maisemissa.." narttu nielaisi mutta sen katse kovettui jälleen.
" Sinä olet tästä lähtien perämies. Onko selvä?"

[Amor]

*Amorin silmät alkoivat pakostakin väristä.. Susi tuijotti Stacieta kauniit taivaan siniset silmät väikkyen meren heilautellessa edestakaisin. Susi veti henkeä että pystyi vastaamaan.*
"Stacie..Kapteeni.."
*Nuori merirosvo sanoi luimistaen vähän pikimustia korviaan.*
"Minä otan tuon vastuun ja hoidan sen viimeiseen saakka."
*Amor sanoo yrittäen kuullostaa siltä ettei olisi juuri alkamassa itkemään.. Susi käänsi katsettaan pois.*
'Mutta.. Indira ja pennut.. pennut ovat juuri nyt niin pieniä ja avuttomia.. jos olen poissa kauan ne ehkä unohtavat isänsä.. tai sitten eivät..'
*Amor mietti katseessaan selvää kaipausta.*

[Stacie]

Stacie nyökkäsi luja ilme kasvoillaan.
" Hyvä. Tästä lähtien käskytysvalta on sinulla, mikäli en itse ole paikalla.. ja jos minulle tapahtuu jotain.. sinä olet kapteeni kunnes Kumari voi ottaa paikkansa."
Merirosvokoiran ääni oli rauhallinen. Se veti tassunsa pois pentunsa korvilta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Naaras katseli Amoria silmät tutkivasti sirrillään.
" Hm. Jos sitä mietit, niin Indira ja pennut voivat tarvittaessa tulla Veriselle ulvojalle. Hehän pääsevät helposti pois halutessaan, eikö? Inkku on kuulemma loistava teleportteri vai mikä ihme se nyt on..." Stacie ynähti. " Siellä he olisivat turvassa. Koska otin sinut "siipieni" suojaan... " narttu vilkaisi suden siipiä vaisusti mutta melkeinpä hellästi hymyillen. " .. huolehdin myös perheestäsi, kävi miten kävi. Omat muksuni ovat jo siinä iässä että jos yhtään vanhempiaan muistuttavat, alkavat kohta opettelemaan miekkailua."
Stacie pörrötti Chandran päätä.

[Amor]

*Amorin kasvoilla käy pieni hymy.. yhtäkkiä kuitenkin korun neste heilahtaa pikimustaksi.*
"h*lv*tti.."
*Uros kuiskaa ja alkaa tähyillä ympärilleen ja tuntee pistoksen.. Gev.. se laskeutui velipuolensa vierelle äänettömästi.. pirun siivillään.. Amor inahti vaisusti ja käveli Stacien ja Chandran eteen.*
"häivy."
*Uros murahti.*
*Kuitenkin sanaakaan sanomatta Amorin silmät helahtivat punaisiksi ja uros hyökkäsi kohti kapteeniaan...*

[Stacie]

Stacie tunsi kylmyyden valtaavan mielensä. Hän aavisti, että kaikki ei ollut kohdallaan ja työnsi Chandran selkänsä taakse.
" Amor, mitä tämä on? Kuka h******i tuo o- Amor!"
Merirosvokapteenin pupillit kutistuivat pelästyksestä. Punaiset siivet saivat kapteenin epäilemään pahinta. Kun susi hyökkäsi, Stacien taistelijanvaistot alkoivat toimia. Se ei halunnut satuttaa uutta perämiestään, sen ystävää, mutta paljasti silti hampaansa ja nappasi Amoria kaulasta paiskaten sen kauemmas itsestään ja pennustaan. Amorin kaulassa ei näkynyt jälkiä Stacien hampaista.
Raivosta äristen Stacie kääntyi katsomaan Geviä.
" Mitä ikinä teetkin, lopeta! Jos haluat taistella taistele itse, pelkuri!"

[Amor]

Gev:

*Virnistää muttei sano mitään ja hymyilee..*

Amor:

*Pudistaa päätään hikivaluen ja yrittää perääntyä mutta demoni saa uroksen taas liikkeille ja Susi lähtee kohti kapteeniaan loikaten ja hyökkää kohti Stacieta punaiset silmät loistaen .. Amor miltei pakotti Stacieta käyttämään kovia otteita.. Uros iskee hampaansa Stacien kaulaan melko kovaa... Uros vain puree.. sen korun neste hohti täysin mustana.. miksi? Uros ei pystynyt kuin ajattelemaan miten pääsisi pois tästä tilasta.*

[Stacie]

" Chandra, mene pois!" Stacie ehti huudahtaa pojalleen.
Naaras puristi hampaansa yhteen puolustautumatta mitenkään ja pysyi pystyssä vaikkakin tilanne näytti tukalalta. Amorin hampaat porautuivat sen nahkaan kivuliaasti. Merirosvo veti henkeä ja yritti kuumeisesti keksiä keinon pelastaa sen mikä oli vielä pelastettavissa. Vaikka se ei oikeastaan mitään tällaisista taioista tiennyt, se tiesi, että tuo demoni tahtoi sen satuttavan Amoria.
" Amor, tiedän että kuulet", Stacie kähähti ja antoi suden purra edelleen.
" Sinä kuulet, eikö? Toivottavasti annat anteeksi!"
Vahvana koirana piraattikapteeni ponkaisi jaloillaan ilmaan (yhä Amor kaulassaan roikkuen) ja pudottautui.. suoraan suden päälle, saadakseen sen irrottamaan otteensa.